THEE ULTRA BIMBOOS: Four Fans Can´t Be Wrong

Arvio julkaistu Soundissa 05/2000.
Kirjoittanut: Pertti Ojala.
Reilun kahden vuoden takainen Supermess jätti Bimbojen rockista miellyttävän likaisen kuvan, mutta ilmeisesti sotkuisuus on alkanut bändiä pikku hiljaa harmittamaan. Four Fans Can't Be Wrongilla nelikon rockin viiltävimmät särmät ovat hioutuneet.

Arvio

THEE ULTRA BIMBOOS
Four Fans Can´t Be Wrong
Stupido

Reilun kahden vuoden takainen Supermess jätti Bimbojen rockista miellyttävän likaisen kuvan, mutta ilmeisesti sotkuisuus on alkanut bändiä pikku hiljaa harmittamaan. Four Fans Can't Be Wrongilla nelikon rockin viiltävimmät särmät ovat hioutuneet. Thee Ultra Bimboos ei ole enää yhtä ilkeä ja sottainen kuin ennen.
Etenkin albumin avausraita Yellow Line yllättää ääriviivojensa pehmeydellä. Aivan kuin kvartetti ei olisi koskaan tutustunutkaan garageiseen trash-estetiikkaan. Liar Liar! lähestyy liki täydellisenä kättentaputushittinä vanhaa päiväjärjestystä, mutta Rescue 911 on sitä vastoin liki naiivistisen kilttiä tyttöyhtyelaulantaa. Pussycat Drive johtaa jo nimellään ajatukset Crampsin pikkukipeään sarjakuvamaailmaan ja singleraitanakin kuultu Antonio vie Teksasiin, lähelle Meksikon rajaa. Four Fans Can't Be Wrong antaa ymmärtää, että jos vallankumous syö lapsensa, niin aikansa autotallin nurkkia koluavalle rockille käy ennen pitkää samoin. 

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa