TIGERBOMBS: Crazy Kids Never Learn

Arvio julkaistu Soundissa 02/2006.
Kirjoittanut: Jari Jokirinne.
Tiikeripommien musiikki on aina vertautunut länsinaapureittemme positiivisesti suriseviin autotallipoppareihin, mutta kakkoslevyllään Pepe Trouble ja Kido Retro nostavat yhtälön uuteen potenssiin. Nyt pesäeron tekeminen vaikkapa Caesars Palacen tuotantoon käy hetkittäin jopa mahdottomaksi.

Arvio

TIGERBOMBS
Crazy Kids Never Learn
Pyramid

Tiikeripommien musiikki on aina vertautunut länsinaapureittemme positiivisesti suriseviin autotallipoppareihin, mutta kakkoslevyllään Pepe Trouble ja Kido Retro nostavat yhtälön uuteen potenssiin. Nyt pesäeron tekeminen vaikkapa Caesars Palacen tuotantoon käy hetkittäin jopa mahdottomaksi.

Vaikka kaksikon päättömimmät kaahailut jäivät jo varhaiselle demo-kaudelle, sykkii kaksikon uudessakin musiikissa eläväinen ja energinen sydän. Hyvä fiilis on aiemmin yhdistynyt luonnollisella tavalla Tigerbombsiin, mutta viimeistään nyt käy selväksi miten ohuella langalla yhtye operoi. Crazy Kids Never Learnin muutamaa variaatiota kierrättävä kappalemateriaali ei kovastakaan yrityksestä huolimatta sytytä ja tunnetta korostavat varsin yllätyksettömät soundiratkaisut. Erityisen ilkeästi korvaan pistää samaa efektointia biisistä toiseen käyttävä laulupuoli.

Tigerbombsin hassuttelumeininki toimii lavalla oikein hyvin, mutta levyllä bändiltä jää tämäkin ässä käyttämättä. Oudointa kuitenkin on, että Crazy Kids Never Learn kuulostaa kaikkea muuta kuin iloluonteiselta. Ei sitä voi juuri ahdistuneeksikaan luokitella, mutta paikoin sen tunnelmasta paistaa selittämätön painostavuus. Voihan toki olla, että se on tarkoituskin.

Lisää luettavaa