Todettakoon tärkein heti alkuun: Van Huntin What Were You Hoping For? on vuoden 2011 kovimpia albumijulkaisuja. 2000-luvun alkupuolella neo-soulin ja kitaravetoisen funkin risteyttäjänä kaupallisen läpimurron liepeillä käväissyt Van Hunt on palannut pelikehään rähinällä. Vuosikausia sopimusteknisessä painissa hukannut lahjakkuus on ottanut vastuun urastaan omiin hyppysiin ja vapauttanut samalla itsensä taiteellisesti. Van Huntin uutuus on täynnä briljanttia, sielukasta, riemastuttavan sekopäistä ja asenteeltaan anarkistista mustaa rytmimusiikkia, joka ei kumarra mitään eikä ketään.
Sankarin rautainen muusikkous kuuluu levyllä kaikkialla, mutta se on paketoitu viehättävän rosoiseen, rivoon ja riskirajoilla liikkuvaan muotoon. Van Huntin soul-estetiikka seuraa Jimi Hendrixistä P-funkin kautta Princeen kulkevaa oppisuuntaa, jossa musta rytmiikka flirttailee estottomasti popmelodioiden ja trippailevan rock-energian kanssa. Toteutukseltaan Van Huntin kosmisissa väreissä groovaava täysosuma on kuitenkin hiphop-ajan tuotos, hullun tiedemiehen otteella rakennettu tee-se-itse-funkin mestariteos, jonka läheisin vertailukohta on Cody Chestnuttin klassikkoalbumi The Headphone Masterpiece.
Joku voisi kuvata Van Huntin estotonta ilmaisua mustan miehen Beckiksi. Siinä vertailussa entinen vaihtoehtoihmelapsi Hansen saisi ainakin laulullisen ja soitannollisen tulivoiman tasolla Pat Boonen roolin ja Van Hunt olisi Little Richard.