VARIOUS ARTISTS: Kill Bill Vol. 1 – Original Soundtrack

Arvio julkaistu Soundissa 11/2003.
Kirjoittanut: Asko Alanen.
Tarantinon elokuvissa voi luottaa keskimääräistä kiinnostavampiin leffalevyihin kylkiäisinä, sillä ohjaaja vie oman inspiraationsa yksityiskohtaisen tarkasti filmin jokaiseen sointuun ja musiikilliseen camp-viitteeseen.

Arvio

VARIOUS ARTISTS
Kill Bill Vol. 1 - Original Soundtrack
Maverick

Tarantinon elokuvissa voi luottaa keskimääräistä kiinnostavampiin leffalevyihin kylkiäisinä, sillä ohjaaja vie oman inspiraationsa yksityiskohtaisen tarkasti filmin jokaiseen sointuun ja musiikilliseen camp-viitteeseen. Kill Bill -kiekolle on valikoitunut julmetun kirjava mutta kohta kohdalta perusteltavissa oleva setti erilaisia musiikkiotoksia. Viekkaan viettelevänä introna toimii Nancy Sinatran versio Cher-hitistä Bang Bang, mutta Charlie Feathersin myöhemmän Rollin' Rock -kauden estoton billypala That Certain Female potkaisee leffan vauhtivaihteelle.

Sitten ollaankin arvaamattomien voimien armoilla, kun Luis Bacalovin ylväs western-teema kutsuu kaksintaisteluun ja Bernard Hermannin viheltelymelodia Twisted Nerve nykii hermosäikeitä. Tunnaribongaukseen osallistuvat myöhemmin myös Isaac Hayesin blax-funkki, Al Hirtin nerokas Green Hornet -pöristely, RZA:n soveltama Charles Bernstein -brassaus sekä Quincy Jonesin napakka Ironside-tunnusteema. Scorevastuun saanut RZA saa äänitilaa myös yhdelle räpille ja muille sovituksille.

Japanilaisilla artisteilla on tilaa vankan taisteluteeman, tyttöbändin hennon Woo hoo -coverin ja hienon avainballadin The Flower of Carnage verran. Näiden vastapainona on kymmenminuuttinen maratoniversio Santa Esmeraldan Don't Let Me Be Misunderstood -diskoilusta sekä yksinäisen lammaspaimenen haikailu Zamfirin panhuilulla. Hienoa hedelmäsoppaa! 

Lisää luettavaa