WANDA JACKSON: The Party Ain’t Over

WANDA JACKSON
The Party Ain’t Over
Nonesuch

Amerikkalaisen juurimusiikin suojeluspyhimys kohtaa Nashvillen Third Man -studiossaan rockabillykuningattaren, joka harrasti Elviksen kanssa hampurilaistreffejä. Tämän liiton rock’n’rollin jumalat siunaavat muikeasti myhäillen? Lopputulos vetää varmasti vertoja Van Lear Roselle, jolla tuottaja Jack White kampesi Loretta Lynnin 2000-luvulle? Hetkittäin kyllä, enimmäkseen melkein.

Wanda Jackson on vetreässä vireessä ja käy tuttujen mutta ei loppuun kaluttujen kappaleiden kimppuun ryppyiset nyrkit pystyssä. Studiossa on pistetty pystyyn kelpo rokkikekkerit ja saatu aikaan tiivis 40-minuuttinen, jota on mukava kuunnella useammankin kerran. Terävimmät oivallukset kuitenkin puuttuvat. White on keksinyt terästää 1950-luvulta ponnistavaa soundia kolmella puhaltajalla, mutta torviveikot tyytyvät  tukkimaan aukkopaikkoja perusriffeillä.

Bileet ovat parhaimmillaan, kun levy koukkaa päälinjaltaan vaikkapa calypson (Rum And Coca-Cola) tai kantrin (Blue Yodel #6) puolelle. Myös Bob Dylanin Modern Timesilta poimittu ja kolmeen minuuttiin tiivistetty Thunder On The Mountain kiitää kiitettävästi.