WANDA JACKSON: Wanda Jackson

Arvio julkaistu Soundissa 03/2003.
Kirjoittanut: Asko Alanen.
Paheellisen käreän rokkiäänen omaava Wanda Jackson kiersi Elviksen remmissä, joka rohkaisi kantrityttöä rosoisemman rockabillyn suuntaan.

Arvio

WANDA JACKSON
Wanda Jackson
Capitol

Paheellisen käreän rokkiäänen omaava Wanda Jackson kiersi Elviksen remmissä, joka rohkaisi kantrityttöä rosoisemman rockabillyn suuntaan. Wanda nappasi tavaramerkikseen Elviksen nenän edestä Let's Have A Party -kappaleen, jonka sinnikäs pianoriffi (Big Al Downing) siivitti unohtumattoman ronskiin vooooo-vokaalitulkintaan. Kantritausta ei heti hälvennyt. Esikoislevy koottiin yhtä skitsofrenisesti kuin ensihitti I Gotta Know, jossa reipas bop-tyttö raukeaa kertosäkeessä häävalssin kaihoon. Kelpo c&w-laulujen seassa Long Tall Sally ja Money Honey ovat yhtä rautaisia kuin kellä tahansa valkoisella rokkarilla. Bonuksena on kuusi rokkihittien b-puolien torch-balladeja, joista Silver Threads and Golden Needles on pieni helmi.

Rockin' With Wanda on rock'n'rollin klassikkoalbumeja, jolla on monta haastajaa esikuvalliselle Party-hitille: Rock Your Baby, Cool Love, Honey Bop, Hot Dog! That Made Him Mad, Baby Loves Him ja upean tuikea Mean Mean Man. Ensimmäisen ja kaksi viimeksi mainittua Jackson sävelsi itse. Surrealistisin repäisy on alunperin Annisteen Allenin eruptioherkkä Fujiyama Mama, jolla Wanda valloitti jenkkien merentakaisten miehitysjoukkojen sydämet: "I've been to Nagasaki and Hiroshima too/ the thing I did to them/baby, I can do to you…" Albumin voiman takasi Poe Kats -orkka, jossa vaikutti pianisti Downingin ohella kaksi tiukkatwangista kitaristia, Buck Owens ja Vernon Sandusky.

Bonus-kuusikko palaa taas kantritunnelmiin sekä pop-iskelmiin. Wanda-opiskelua kannattaa syventää tuoreella Wanda Rocks -kokoelmalta (Bear Family), jonka 35 raidasta vain tusina on samoja. 

Lisää luettavaa