THE WHITEST BOY ALIVE: Dreams

Arvio julkaistu Soundissa 08/2006.
Kirjoittanut: Tero Alanko.
Jos vaikka The Stooges otetaan esimerkiksi vaarallisesta, paheellisesta ja äänekkäästä rockista, niin The Whitest Boy Alive -kolmikon paikka on kaukana janan toisessa päässä. Muutama vuosi sitten popmusiikin "uusi hiljainen liike" meni ohi kenenkään huomaamatta, mutta Kings Of Conveniencen puolikas Erlend Öye pitää jääräpäisesti kiinni pienestä ja hennosta tavasta tehdä musiikkia.

Arvio

THE WHITEST BOY ALIVE
Dreams
Service

Jos vaikka The Stooges otetaan esimerkiksi vaarallisesta, paheellisesta ja äänekkäästä rockista, niin The Whitest Boy Alive -kolmikon paikka on kaukana janan toisessa päässä. Muutama vuosi sitten popmusiikin ”uusi hiljainen liike” meni ohi kenenkään huomaamatta, mutta Kings Of Conveniencen puolikas Erlend Öye pitää jääräpäisesti kiinni pienestä ja hennosta tavasta tehdä musiikkia.

Berliiniin rantautunut norjalainen on paikallisen rumpalin ja basistin kanssa äänittänyt ihan kivan poplevyn, jonka soundi tuo pontevimmillaan mieleen The Curen ensialbumin ja rauhallisimmillaan nukuttaa. Ilman minkäänlaista editointia tai efektejä nauhoitettu levy hengittää vapautuneesti, mutta sen vaikutus jää vaatimattomaksi. Poikien pikkunätti, vuoroin hienoisilla jazz- ja folk-vaikutteilla silattu pop on yhtenä värinä kuvailtuna harmaata.

Kieltämättä on virkistävää kuulla tällaisina aikoina näin välitöntä ja suoraa popmusiikkia. Asialla on kuitenkin toinenkin puolensa. Vaatimattoman Dreams-levyn kappaleet eivät ole niin hyviä, että ne merkittävästi paranisivat kunnolla tuotettuina.

Lisää luettavaa