Kanadalainen Woods Of Ypres on veikeä tapaus. Vuosituhannen taitteessa perustettu epämääräinen, yhden miehen johtama ryhmä on tähän asti toiminut omakustannepohjalta, luonut järkälemäisillä teoksillaan oman erikoisen soundinsa ja saavuttanut pienen mutta vankkumattoman kulttisuosion. Woods 4 on nimensä mukaisesti yhtyeen neljäs levy, ja suurin osa eurooppalaisista ihmettelee varmasti tälläkin hetkellä, mitä helvettiä minä edes selitän. Vaan tokkopa ihmettelee kauan.
Woods 4:n perusta on doomissa ja doomdeathissa, mutta kolossaalinen, reippaasti toista tuntia kellottava teos kätkee sisäänsä myös häikäiseviä sävyeroja ja kerrostumia. Lyijynraskas kokonaisuus lipsahtelee paikoin niin rockin, postrockin kuin goottirockinkin puolelle, ja sävellyksissä ja soitossa on välistä kuultavissa vahvojakin viitteitä yhtyeen blackmetallisemmista juurista. Kappaleet ovat pintapuolisesti yksinkertaisia, mutta koska niitä on peräti 16 erilaista, kokonaisuus voi vaikuttaa aluksi hyvinkin hahmottomalta.
Toisin kuin rocklevyt yleensä, Woods 4 on myös täynnä ajatuksia herättäviä sanoituksia. Suoran ja monitulkintaisen välillä on hiuksenhieno ero, eikä aina voi olla varma, missä kohtaa vilpittömyys muuttuu sarkasmiksi ja sarkasmi ihan vain tiedonvälitykseksi.