Woods Of Ypresin perustaja David Gold oli omanlaisensa persoona, juureton kulkuri, joka eli niin kuin lauloi. Taiteessaan David oli välillä hyvinkin naiivi, mutta teeskentelyä hän ei osannut. On traagista, joskaan ei yllättävää, että sellaisen yksilön elämänkaari päättyy jo nuorena. Menehtyessään David Gold oli vasta 31-vuotias.
Pienen kuulijakuntansa onneksi Woods Of Ypres ehti saada viidennen levynsä valmiiksi. Levystä ennakoitiin bändin eheintä teosta, ja sellaisena se myös näyttäytyy. Woods Of Ypres loi jo alussa oman soundinsa, mutta se oli jatkuvasti matkalla kohti jotakin muuta. Woods 5 soi mukaansatempaavan rokkaavasti, vaikka pirteä avaus Career Suicide (Is Not Real Suicide) kaikessa sentencedmäisyydessään kenties ennakoikin hieman todellista rivakampaa albumia. Blackmetaliset vivahteet on häivytetty taka-alalle, ja useissa kappaleissa pohjavire lähentelee Type O Negativen tai Katatonian kaltaista puolittaista doomia. Tunnelmaltaan levy on kuten neljä edeltäjäänsäkin: alakuloinen, mutta toiveikas.
Woods 6 oli sekin jo tekeillä, mutta sille annettu suunta jää nyt arvoitukseksi. Woods 5 ja erityisesti kappale Travelling Alone ovat kuitenkin yhtyeelle lähes täydellinen testamentti.