Muun muassa Huora-, Day Eleven- ja Rytmihäiriö-taustainen Kingwhip julkaisee tulevana perjantaina 29.5. ensimmäisen pitkäsoittonsa Endless. Albumi tarjoaa yhdeksän kappaleen verran sopivan rosoista ja sielukasta grungen, hevin ja melodisuuden sekoitusta.
Soundi tarjoaa koko levyn kuunneltavaksi ennakkoon jo nyt. Lisäksi laulaja-kitaristi Janne Pajari avaa albumin saloja kappale kappaleelta. Levyn sekä Pajarin biisikommenttien pariin pääset tuosta alempaa.
Walk Away
– Walk Away oli eka biisi, joka levyltä laitettiin julki ja oli aika helppo valinta videobiisiksi. Kappaleen työnimi on aikoinaan ollut ”Nirvana”, ja vaikka tää nyt ei varsinaisesti heiltä kuulostakaan, niin onhan tässä koitettu samoja kikkoja käyttää – säkeistössä vaanitaan ja kertosäkeessä maila lävähtää isosti. Biisi kertoo päättämättömyydestä ja siitä millaiseen ankeuteen se voi viedä: ”I will never walk away / but I will never drain my heart again”. Samaan aikaan haluat jotain asiaa, mutta tiedät että et voi koskaan antautua sille täysillä, koska sit menee kaikki. Se asia voi olla vaikka joku rakas päihde tai kiehtova ihminen.
What a Time To Be Alive
– Pekkosen Paavo (kitara, taustalaulu) kehitteli tämän omien sanojensa mukaan ”tyhmän” riffin pohjalta. Hamardin Onni (basso) nokitti puolestaan viisaalla bassoriffillä ja hommahan alkoi toimia. Paavolla oli myös biisin nimi eli kertsin loppuhokema valmiina. Uutisia oli erehtynyt katsomaan ja eihän siitä nykyään huippufiilis tule. Itse kirjoittelin sanat valmiiksi Paavon evästyksen pohjalta. Siinä peilataan myös sitä lamaantumista jonka maailman tila välillä aiheuttaa. Maailma kulkee ilmapallona kaktuspuistossa ja jos koittaa roikkua pallon narussa kiinni, niin eihän siitä ehjänä selviä.
Gettaway
– Tämä biisi on omassa päässäni jotenkin sukua Bob Mouldin mahtavalle Black Sheets of Rainille. Erittäin miellyttävä soittaa, rullaa ihan itsestään. Spiikkasin tän jollain keikalla tyyliin ”Terveisiä paniikkihäiriön etulinjasta” ja siitähän tämä kertoo.
All In, All Out
– Tää biisi aiheutti aluksi treeniksellä naureskelua, koska biisihän menee hitto vie ”duurissa, ou mai gaad!”. Aika pian kuitenkin tajuttiin, että tää menee niin hyvin ns. jalan alle että hymy hyytyi. Tästä tuli lopulta asiallisen repaleinen powerpoppi, jossa kaikuu mielestäni Hole ja Posies. Lyriikat lähti liikkeelle jo aikaisemmin, kun jostain syystä alkoi omassa päässä jankata rivi ”Recent study finds: the world’s not a vampire.” Se oli jotain niin hölmöä, että alkoi jo toimia. En tiedä mitä Billy Corgan tähän sanoisi.
Every Good Boy
– Onks tää tän rokkilevyn kiintiöballadi? No, ei sitä sen takia levylle valittu, vaan siksi, että sattuipahan omasta mielestä harvinaisen onnistuneet melodiat yhteen pakettiin. Hiljaa lähdetään liikkeelle ja lopussa jyrätään. Soinnut ja sanoitukset saivat alkunsa koulun musiikkiluokan seinältä bongatusta ”Every Good Boy Deserves Fudge” -muistisäännöstä. Tietäjät tietää. Teksti muotoutui lopulta maalaamaan jonkinlaisen hämärän kuvan lohduttomasta hahmosta lohduttomassa tilanteessa.
Tumble
– Tämä taas on vastavuoroisesti aika optimistinen tsemppibiisi. ”Kyl se ehkä siitä!” Biisin perusta oli jo vuosia sitten tätä kehitellessäni aika koukeroinen, ja kun tätä yhdessä viimeisteltiin, niin päätettiin antaa homman rönsyillä ja kukkia vapaasti joka suuntaan. Siispä mukaan päätyi kolmiäänisen stemmalaulun lisäksi sekä ilmavaa vinguttelua että kaoottista möykkää. Meinas olla vaikea toteuttaa, mutta kyllä se sit onnistu ja hyvä niin, koska tää tuo mielestäni levylle paljon värikkyyttä.
Endless Highways
– Tavallaan levyn nimibiisi. Riffi kumartaa Alice in Chainsin alttarilla ja tunnelma on tiheä. Aiheena ja kertojana on periaatteessa…mörkö. Ei siis mikään kummitustarinan hahmo, vaan jokin ahdistus tai syyllisyys tai muu juttu menneisyydestä, joka seuraa sua kaikkialle ja ei luovuta. Elät elämääsi ja koitat mennä eteenpäin, mutta koko ajan tiedät että se mörkö sut vielä lopulta syö. Palaamme siis ”Ei-se-siitä”- tunnelmiin!
Hell Hangs Over
– Yksi levyn ääripäistä musiikillisesti. Kovaa ajoa ja Therapy?-yhtyeen loistorumpali Fyfe Ewingin inspiroimia komppeja. Harmaalta näyttää, mutta huudetaan perkeleet pois pään sisältä.
Like a Wrecking Ball
– Tässä biisissä oli kans yks oleellinen asia, että päätettiin antaa sen kasvaa siihen mittaansa mihin se halusi ilman rajoitteita. Alun Soundgarden-kumarruksen jälkeen käydäänkin monissa eri maisemissa. Iso trippi! Oon aika ylpeä biisin outrosta ja suoraan sanottuna en ees tajua tai muista miten ihmeessä me sinne niin kiero, mutta vapauttava melodia ja harmonia keksittiin.
– Kansitaiteilijamme Sami Petman kyseli inspiraation toivossa, että mistä tämä biisi kertoo. Vastasin seuraavasti: ”Hyvä kysymys! Kaipa se avainrivi on että ’Like a wrecking ball / make way for something new’ eli kaikki paskaks vaa, jotta voi kehitellä jotain uutta. Jotain syntiinlankeemuksen ja retkahtamisen teemoja. Ja siellä lopussa on sit se ’Scar upon a scar / this is what you are’. Vaikeuksien kautta vaikeuksiin and beyond!” Loppuun laitoin hymynaaman ja peukun. ”Asiallista!”, Sami vastasi.