WOODY GUTHRIE: My Dusty Road

Arvio julkaistu Soundissa 10/2009.
Kirjoittanut: Pekka Laine.

Kun amerikkalaisuuden ydinmehua tihkuva folkklasikko This Land Is Your Land pärähtää soimaan, ilmassa on poikkeuksellista historian hajua. Akustinen kitara lyö tahdin ja Woody Guthrie laulaa maasta, joka kuuluu kaikille, mustalle ja valkoiselle, köyhälle ja rikkaalle.

Arvio

WOODY GUTHRIE
My Dusty Road
Rounder

Kun amerikkalaisuuden ydinmehua tihkuva folkklasikko This Land Is Your Land pärähtää soimaan, ilmassa on poikkeuksellista historian hajua. Akustinen kitara lyö tahdin ja Woody Guthrie laulaa maasta, joka kuuluu kaikille, mustalle ja valkoiselle, köyhälle ja rikkaalle. Ilman tätä ukkoa ei olisi Dylania, ei Springsteeniä –  nykyamericanan vähäisemmistä renkuttajista puhumattakaan.

Woody Guthrien historiallinen painoarvo on superraskasta luokkaa, sen on myöntänyt kapitalistinenkin tiedemies. Miehen elämäntarina oli kiehtova, ja Woodyn kitaraan tekstattu ”This Machine Kills Fascists” on edelleen ylittämätön musiikillis-poliittinen tunnuslause. Kokonaan toinen tarina on, millaisen kuuntelunautinnon tämän suurmiehen tuotantoon tutustuminen tarjoaa tänä päivänä.

My Dusty Road -laatikko tarjoaa hyvän mahdollisuuden testata Woodyn vetovoimaa. Folkkiherkkua on tarjolla mahan ja neljän cd:n täydeltä. Tyylikkäästi pienoismatkalaukkuun pakattu levysarja perustuu muutama vuosi sitten tapahtuneeseen Guthrie-löytöön. Vuosikymmeniä sitten iso läjä trubaduurin levytysten mastertaltioita hautautui levy-yhtiön pesänjaon jälkimainingeissa brooklyniläiseen kellariin. Sieltä hyväkuntoiset tallenteet putkahtivat hiljattain esiin, ja nyt Woodyn 1940-luvun puolivälissä äänittämä kokoelma lauluja soi kirkkaammin kuin koskaan.

Muutamassa päivässä purkitettu laulurypäs ei varmasti muuta Woodyn Guthrien taiteilijakuvaa mihinkään suuntaan, eikä sitä erityisesti syvennä. Aikamoisen tripin kadonneeseen aikaan tämä paketti kuitenkin tarjoaa. Teemoitetuilla levyillä Woody laulaa läpi niin omat ”hittinsä”, folk-juurensa kuin poliittiset agitaatiolaulunsa. Askeettiseen kattaukseen tuo lisäväriä Cisco Houstonin ja Sonny Terryn tuella räväytetty sessio.

Vaikka homma livahtaa väkisinkin välillä puuduttavan puolelle, ihmeen hyvin kulkumiehen ja tarinankertojan karisma leikkaa läpi vuosikymmenten. On helppo kuvitella, miksi 60-luvun folk-sukupolvi sekosi näiden laulujen lumovoimaan. Woody Guthrien tavassa laulaa ilmoille suurta amerikkalaista kertomusta on majesteetillista arvokkuutta ja yleispätevää inhimillistä lämpöä.

Lisää luettavaa