YÖ: Valtakunta


Valtakunta
Poko

Yön saavutusluetteloa lukiessa tuntee itsensä nöyräksi, mutta musiikkia kuunnellessa lähinnä hämmästyneeksi. Opiskeluaikoinani vain kokoomusnuoret pitivät yhtyeestä. Jostain syystä Yö olikin ainoa artisti, joka onnistui rikkomaan näiden tulevien taloustieteilijöiden suojamuurit. Yön standardisoitu iskelmän ja suomirockin sekoitus onkin lajityypissään korkeatasoista, kappaleiden hempeys suorastaan ylitsevuotavaa ja Olli Lindholmin ulosanti viimeiseen saakka katu-uskottavaa. Yhteislaulumielessä musiikki toimii kuin nakutettu. On helppo kuvitella ihmisten hoilaavan Valtakunnan kappaleita pienessä laitamyötäisessä suomirock-baarin pöydillä tanssiessaan.

Karaokekäyttöön levy käy loistavasti. Heikoimmillaan Lindholmin suoritus on sellaisella tasolla, että parempitasoisessa paikassa sillä saisi osakseen korkeintaan porttikiellon. Sanoittajien laajasta kirjosta huolimatta myös tekstipuolella rima alittuu useasti, tällaisia riimejä voisi kuvitella löytävänsä vaikka Tommy Tabermannin roskiksesta. Silti levy toimii oivana porttina niille, joille heinälatomiljöö
on lähellä sydäntä ja rock pelkkä soundipoliittinen kysymys.