Katse tiukasti taustapeilissä ajava Yö on saavuttanut menneiden muistelussaan lakipisteen. Eilispäivän urotyöt on koottu Hyvän yön lauluja -nimiseksi kokoelmaksi, jolla yhtye versioi itse itseään akustisin ottein.
Vaikkakin tuotannollisesti tarkasteltuna Hyvän yön lauluja on varsin hienosti toteutettu, on vaikea nähdä uusien sovitusten tuovan alkuperäisteoksille juuri minkäänlaista lisäarvoa. Tunteen palosta riisutut kappaleet soivat nyt joko tiukasti nojatuoliin istutettuina tai teennäisen ilakoivina. Esimerkiksi Pekko Käpin jouhikoilla vahvistettu Mustat päivät jäädä saa on äänimaailmaltaan kievarirallien pahimmasta päästä. Yö-kaanonin pyhimpäänkin on kajottu: Joutsenlaulu on muuntunut Titanic-soundtrackin ylijäämäraidaksi, jota saatettaisiin soittaa sukulaispojan ylioppilasjuhlissa.
Ainoat erikseen annettavat kiitokset kuuluvat yhtyeen uudelle kitaristille Jussi Turpeiselle sekä Enkelille-raidalla vierailevalle Jani Viitaselle, joiden kitarasoolot tarjoavat kovasti kaivattua lepoa väsyneille korville.