Liverpoolin Zutonit ovat hauskalla tavalla eksentrinen ja eloisa bändi, jonka kappaleet kuulostavat yhä vaivattomasti syntyneiltä ja luontevasti sovitetuilta rockluonnostelmilta. Soundi on jonkin verran tukevoitunut katusoittosävyjä suosineesta Who Killed… The Zutons? -esikoisesta (2004), mutta tyyli on muuten Dave McCaben melodisen popkynän ja vetoavan nälkäisen laulutavan hallinnassa ja siten pääosin ennallaan. Pelkistetystä säestystavasta huolimatta The Zutons -väriskaalassa on inspiroitunutta vaihtelua pelkästään kitarariffien, bassokompin ja laulustemmojen käytössä.
Laulujen aiheet ailahtelevat vähässä ajassa paljon kokeneen bändin filosofisista olotiloista (Tired Of Hanging Around ja How Does It Feel) Amerikan-kiertueella tavattuihin Valerie- ja Stacey -neitoihin. Rikkumattoman popsensibiliteetin ansiosta vuodatukset ovat kyllä perin persoonallisia, mutta eivät turhan vakavasti otettavia tilityksiä. Saksofonisti Abi Hardingin tuuttaamien kuvioiden ohella hänen naisellinen äänensä rikastaa laulujen sointia selvästi, mutta avoin yhteissvengi on yhtyeen arvokkain avu.