Tarkkailuluokka | The Handkerchiefs: Port Arthurin riisutut, primitiiviset ja säröiset

"70- ja 80-luvun New Yorkin punk-skene olivat mallina ja inspiraationa, mutta konsepti siirtyi luonnollisella tavalla 90-luvun lo-fi-musiikkia kohti", The Handkerchiefsin Ippe Nilsson kuvailee.
Kaapro Gröhn

"Minulla ei ole hajuakaan miten punk voi tänä vuonna, mutta tiedän, että bändejä on olemassa enemmän kuin koskaan."

Tarkkailuluokka nostaa esille uusia ja tuoreita artisteja, joita kannattaa pitää silmällä.

Tammikuussa 2018 Turussa perustettu The Handkerchiefs syntyi kitaristi Handsin ja laulaja Ippe Nilssonin yhdessä uudestaan elämästä Ramones-vaiheesta. Luonnollista onkin, että siitä inspiroituneena syntyi spontaani idea perustaa bändi, joka soittaisi ”riisuttua, primitiivistä ja säröistä punk rockia unohtamatta melodiaa”, kuten Hands sen ilmaisee.

– Olin jonkin aikaa ollut turhautunut oman soolotuotannon edistymiseen ja pettynyt eräitten yhteistyökumppaneiden saamattomuuteen. Tuntui siltä, että se toiminta ei antanut enää mitään. Omat akustiset soolokeikat eivät enää maistuneet miltään ja kaipasin bändiä, menoa ja meininkiä, laulaja Nilsson kertoo.

– Asumme kaikki Turun Port Arthurissa eli Portsan kaupunginosassa. Tunsin Daven [Spasm, basisti] ja Billin [Grimage, rumpali] jo kaukaa ja tiesin, että he haluaisivat osaksi tällaista ilonpitoa. Whatsappin välityksellä bändin kokoamiseen meni noin 15 minuuttia. Kaikki bändin jäsenet työskentelivät silloin enemmän tai vähemmän yksin, Hands jatkaa.

Hands kaipasi perinteistä perusasioiden – rummut, basso, yksi kitara, laulu – äärelle keskittyvää punk rock -bändiä ja Nilssonilla oli vanhoja biisejä, jotka sopivat kokoonpanolle, ja uusia alkoi syntymään jo ennen kuin bändissä oli enemmän kuin kaksi jäsentä.

– Halusin ehdottomasti keskittyä pelkästään laulamiseen, studiossa ja livenä, soittamatta kitaraa samalla. 70- ja 80-luvun New Yorkin punk-skene olivat mallina ja inspiraationa, mutta konsepti siirtyi luonnollisella tavalla 90-luvun lo-fi-musiikkia kohti ja alkoi ammentaa sieltä, Nilsson avaa The Handkerchiefsin konseptia.

Miten punk voi herran vuonna 2019? Mitä te teette toisin kuin muut?

– Minulla ei ole hajuakaan miten punk voi tänä vuonna, mutta tiedän, että bändejä on olemassa enemmän kuin koskaan, mikä on lohdullista tietää, Ippe Nilsson toteaa.

– Biisien teossa ja niiden soittamisessa käytämme samoja rakennusmateriaaleja kuin muutkin. Vaikutteet 60-luvun popista ja psykedeliasta, 70-luvun punkista ja 90-luvun lo-fista luovat vahvasti omaperäisen lopputuloksen, Hands kuvailee.

Mikä on tärkeintä keikoilla?

– Keikan onnistumiselle on välttämätöntä, että takahuoneesta löytyy aina Frödingen prinsessakakku ja torni nuuskaa. Bändin on tärkeää ensin itse nauttia keikasta, jotta yleisökin voi. Otetaan homma tosissaan, mutta ei liian vakavasti, kitaristi heittää juurikin ei liian vakavasti.

Kuluvan kesän aikana The Handkerchiefs aikoo julkaista uutta musiikkia Pluto-sinkun muodossa ja lähitulevaisuudessa suunnitelmissa on myös kokopitkän ”pötkäiseminen ulos” – viimeistään ensi vuoden aikana.

–  Keikoilla saatetaan tulevaisuudessa nähdä bändin mukana kosketinsoittaja, jota kuuluu julkaisuilla, edellisillä ja tulevilla. Julkaisematonta materiaalia on mieletön määrä, Ippe Nilsson lähettää terveisinä.

The Handkerchiefs on:
Ippe Nilsson – laulu (biisien kirjoittaja)
Hands – kitara
Dave Spasm – basso
Bill Grimage – rummut

Tiedätkö yhtyeen tai artistin, joka ansaitsee pulpettinsa Soundin Tarkkailuluokalle? Ilmianna heidät meille seuraavalla kaavakkeella:

  • Ehdotetun artistin koti/facebooksivu tai vastaava.

Ota myös haltuun Soundin Tarkkailuluokka-soittolista, jolta löydät (lähes kaikki) sarjassa esitellyt artistit siististi yhdessä paketissa: