Annihilator-nokkamies kertoo kärsineensä koronan oireista yli puoli vuotta – ”Onko urani, ehkä jopa koko elämäni ohi?”

Rex Features/Tracey Welch/Shutterstock/All Over Press

Kanadalaisen metalliyhtye Annihilatorin laulaja-kitaristi Jeff Waters kertoo sairastumisensa olleen melkoinen koettelemus. 55-vuotias muusikko puhui aiheesta Bringin’ It Backwardsille antamassaan haastattelussa.

”Kun jouduimme tähän covid-katastrofiin, varustauduin muutamilla asioilla, sillä minä, vaimoni ja lapseni saivat tartunnan”, Waters sanoo. ”Sain sen todella pahana, koska olen vanhempi ja entinen tupakoitsija. En ole juonut kolmeen vuosikymmeneen, mutta en edelleenkään ole mikään treenaaja. En juonut paljoa vettä. Söin paljon roskaruokaa.”

”Käytännössä pandemia alkoi ja sain pahan koronatarunnan”, mies jatkaa. ”Tuntui kuin elefantti olisi istunut rinnallani kaksi viikkoa ja pihisin kuin ritisevä nuotio. Siten kuvailisin sitä — hengitinpä sisään tai ulos, se kuulosti ritisevältä nuotiolta. Ja sitä sanotaan, että älä ota astmalääkettä, sillä se voi tehdä tilanteen tukalammaksi.”

”Happisaturaationi testattiin ja minulle sanottiin, että ’Sinun luultavasti pitäisi olla sairaalassa. Jos tasosi laskevat enää yhtään, sinun täytyy mennä sairaalaan.’ Vaimoni tarkkaili minua kaiket päivät ja yöt toisesta huoneesta ja varmisti, että olin kunnossa. Olin eristyksissä, sillä olin peloissani — olimme kaikki peloissamme täällä [Isossa-Britanniassa], kuten kaikkialla muuallakin”, Waters jatkaa. ”Toivuin osittain noin kahdessa viikossa. Heräsin ja elefantti oli tiessään. Tilanne oli siis se, että ’okei, se ei enää istu rintani päällä.’ Mutta siinä meni kuusi tai seitsemän kuukautta.”

”Ja nyt ymmärrän aluksi hölmönä pitämäni termin — ’pitkä korona'”, Waters lisää. ”Ajattelin, että ’se on vain poliittista paskaa.’ Sitten ymmärsin sen olevan todellista — covid oli todellista, mutta myös se oli todellista. Se vei yli puoli vuotta. Sitten heräsin yhtenä aamuna ja tuumin, ’oho, toinen puoli keuhkoistani on taas pelissä.’ Kuusi ja puoli kuukautta meni ajatellessa, että ’voi paska, vahingoitinko juuri keuhkojani? Onko urani, ehkä jopa koko elämäni ohi?’ Sitten palasin elävien kirjoihin.”