AC/DC:n riveissä 80-luvulla kuuden vuoden ajan rumpaloinut Simon Wright on muistellut menneitä Talking Metal -podcastille myöntämässään haastattelussa.
Kesken Flick of the switch -albumin äänitysten potkut saaneen Phil Ruddin tilalle orkesterin rumpujakkaralle istahtanut Wright teki debyyttinsä levytetyssä muodossa vuoden 1985 Fly On The Wall -albumilla, jonka äänityksiä hän muistelee seuraavasti:
”Se oli hieman häkellyttävää. Olimme ensinnäkin Sveitsissä, Montreux’ssa, missä Deep Purplen Smoke on the waterin jutut tapahtuivat, eli se kasino paloi. Ollakseni rehellinen, se oli melko surrealistista. Tunsimme olomme kuitenkin lopulta mukaviksi ja aloimme pistää raitoja kasaan ja hienosäätää juttuja. Se oli hienoa aikaa. Silloin ei ollut kummoisempia paineita. He työskentelevät rennosti ja jutut menevät omalla painollaan. Se oli hienoa. Olimme kasinossa, joka toimi äänitysstudiona, ja se oli valtaisa pyöreä rakennus. Rummut kuulostivat siellä massiivisilta. Se oli hienoa aikaa.”
”Fly On The Wall on hassu juttu. Monet ihmiset puhuvat minulle siitä ja sanovat sen jäävän turhan vähälle huomiolle. Kun se julkaistiin, luulen kyseen olleen tuolloisesta ilmapiiristä. AC/DC oli julkaissut Back in blackin ja For those about to rockin, jotka olivat valtavia menestyksiä, enkä usko että tuollaista putkea pystyy jatkamaan loputtomiin. Grunge oli nostamassa päätään — ei sillä että siinä olisi ollut mitään vikaa. Musiikillinen ilmapiiri oli kuitenkin luullakseni muuttumassa. Kiertueen keikat olivat kuitenkin loppuunmyytyjä ja sujuivat oikein mallikkaasti. Teimme jutut bändin tavalla. Noin massiivisesti menestyneiden albumeiden myyntitasoa oli vain vaikea ylläpitää. Loppujen lopuksi monet ovat kuitenkin löytäneet levyn ja pitäneet siitä. Se kuulostaa myös vähän erilaiselta — tuotanto oli erilaista, sillä Mutt Lange ei ollut enää kuvioissa. Mielestäni se on kuitenkin hyvä levy.”
Mies valotti myös tuntemuksiaan, jotka johtivat lopulta AC/DC:n vahvuudesta poistumiseen.
”Se oli jossain vuoden 1990 paikkeilla. Se kuulostaa vähän hullulta, mutta käytännössä minä vain menetin innostukseni kaikkeen. Et oikein voi tehdä niin tuollaisessa bändissä — sinun täytyy antaa 110 prosenttia itsestäsi — himmentynyt intoni ei ollut reilua heitä, faneja ja keikoille tulevia katsojia kohtaan. Niinpä aloin tuumailla, että ’Minun täytyy vaihtaa maisemaa.’ Onneksi sitten tapasin kaverini kaverin tai vastaavan kautta Ronnien [James Dio]. Vedimme muutamat treenit. Ne liittyivät hänen uuteen Lock Up The Wolves -albumiinsa. Menimme suoraan äänittämään ennen kuin heitimme yhtäkään keikkaa. Niinpä teimme niin ja se vain toimi. Olin tavannut Ronnien pari kertaa aiemminkinkin ja pidin häntä fiksuna, hauskana ja älykkäänä kaverina. Rakastin tietenkin myös hänen lauluaan niin Black Sabbathissa, Rainbow’ssa kuin soolonakin. Se osoittautui toimivaksi jutuksi ja se oli hienoa aikaa.”
Voit kuunnella miehen haastattelun kokonaisuudessaan alta.