Entinen Thin Lizzy -kitaristi muistelee bändiä ja Phil Lynottia: ”Hän halusi olla enemmänkin julkkis kuin muusikko”

Snowy White ja Phil Lynott Dear Miss Lonely Heart -videon kuvauksissa.
Andre Csillag/Shutterstock/All Over Press

Snowy White kuvailee aikaansa Thin Lizzyn riveissä kaoottiseksi.

Rolling Stone -lehti on julkaissut pitkän haastattelun kitaristi Terence ”Snowy” Whitesta, joka on pitkän soolouransa ohessa soittanut muun muassa Thin Lizzyssä ja Pink Floydissa sekä Roger Watersin että Rick Wrightin orkestereissa. Ultimate Classic Rock -sivusto on nostanut haastattelusta esille nimenomaan Whiten muistelmat ajastaan Thin Lizzyn riveissä; hän oli vakituisena jäsenenä mukana vuodesta 1980 vuoteen 1982 ja kuvailee noita aikoja kaoottisiksi ja epämukaviksi.

”He olivat upea bändi, jolla oli hienoja kappaleita. Phil (Lynott) oli loistava nokkamies, mutta en vain sopinut kunnolla joukkoon. Sain mielestäni tuotua hommaan jotain lisää, mutta en tuntenut oloani mukavaksi”, White toteaa.

Kitaristia ärsytti erityisesti se, miten yhtye tuhlasi kallisarvoista studioaikaa vain oleskelemalla ja huumeita poltellen, mikä ei käynyt lainkaan yhteen hänen oman työmoraalinsa kanssa. Hänellä oli myös vaikeuksia sopeutua bändin lavameininkiin, vaikka pitikin klassikkobiisien soittamisesta.

”En ole sellainen tyyppi, joka loikkii lavalla. Yritin kyllä parhaani, soitin kaikki jutut oikein ja joitain aika hyviä sooloja. Siitä puolesta nautin, mutta kaikki muu oli hyvin vaikeaa minulle.”

Whitea myös ärsytti se, miten hän tuli studiolle aina sovitusti aamupäivällä valmiina paiskimaan hommia, mutta joutui aina odottelemaan, että Phil Lynott saapuisi paikalle. Laulaja ilmaantui yleensä vasta iltamyöhään, minkä vuoksi äänityksiä tehtiin lähinnä öisin. Lopulta White kyllästyi tähän touhuun bändin Irlannin-reissulla, jonka tarkoituksena oli tehdä biisejä yhtyeen seuraavalle levylle.

”Sanoin managereille, etten halua lähteä Dubliniin, jos joudun vain taas odottelemaan Philiä treenikämpällä tuntikausia. He vakuuttelivat, että asiasta on keskusteltu ja että kaikki tulevat paiskimaan lujasti töitä. Niin ei tietenkään tapahtunut vaan siellä minä sitten istuin Dublinissa peukaloitani pyöritellen”, White huokaisee.

”Kun palasimme kotiin, meidän piti mennä seuraavana aamuna studioon. Heräsin ja totesin, että nyt riittää, miksi vaivautuisin. Se oli siinä. En nähnyt ketään enkä jättänyt hyvästejä kellekään. Manageriportaasta lopulta soitettiin ja kysyttiin, että se oli ilmeisesti siinä? Vastasin kyllä.”

Vuotta myöhemmin yhtye hajosikin ja siitä kolme vuotta myöhemmin heroiini- ja alkoholikoukussa ollut Lynott menehtyi keuhkokuumeeseen ja sydänvikaan. Whiten mielestä yhtyeellä olisi ollut kaikki edellytykset nousta vieläkin suurempaan suosioon, mutta se mokasi mahdollisuutensa.

”Phil mokasi. Hän sotkeutui huumeisiin ja tuntui, että hän halusi olla enemmänkin julkkis kuin muusikko. Siltä se minusta näytti ja se oli minulle liikaa.”