”Häpeän suuresti sitä, millainen olin” – Eric Clapton myöntää, miten vaikeaa on katsoa itsestään kertovan dokumentin rankimpia jaksoja

Life in 12 Bars -dokumentissa käsitellään kitaristisuuruuden synkätkin ajat peittelemättä ja siloittelematta.

Kitaristisuuruus Eric Clapton myöntää olevan todella vaikeaa katsoa oman elämänsä pimeimpiä ja synkimpiä ajanjaksoja käsitteleviä kohtauksia, jotka esitellään tuoreessa Lili Zanuckin ohjaamassa Life in 12 Bars -elämäkertadokumentissa siloittelematta ja suorasukaisesti. Clapton kertoi Lontoossa 10. tammikuuta pidetyn erikoisnäytöksen päätteeksi järjestetyssä keskustelutilaisuudessa häpeävänsä varsinkin rasistisia kommenttejaan, joita hän laukoi keikalla Birminghamissa vuonna 1976.

Humalainen Clapton muun muassa saarnasi, miten Englanti kuuluu valkoisille ihmisille ja kaikki ulkomaalaiset täytyy ajaa pois maasta. Hän myös kertoi kannattavansa maahanmuuttoa vastustanutta konservatiivipoliitikko Enoch Powellia. Kyselytilaisuudessa Clapton totesi sovinististen ja fasististen kommenttiensa kuulemisen kuvottavan häntä.

– Sabotoin kaiken, mihin olin ryhtynyt. Häpeän suuresti sitä, millainen olin. Semi-rasistisuudessani ei edes ole mitään järkeä; puolet ystävistäni on mustia, olen seurustellut mustan naisen kanssa ja liputin mustan musiikin puolesta, Clapton sanoo.

Clapton arvelee hänen ongelmiensa juontaneen lapsuudesta ja erityisesti vaikeasta suhteesta äitiinsä. Hylätyksi tuleminen ajoi hänet päihteiden pariin ja lopulta kitarasuuruus tuhosi joka päivä pullollisen konjakkia puolipäivään mennessä ja korvasi lounaan kokaiinilla. Kaikki tämä käy ilmi dokumenttielokuvassa, jota Clapton lupasi olla sensuroimatta.

– Niiden vaikeiden hetkien käsittelyä koskevia kohtia on vaikea katsoa, koska niihin käytetään niin paljon aikaa. Mutta elokuvalla on onnellinen loppu, mikä on mielestäni hyvä tuoda myös esille. Valmistaudu rankkaan matkaan, mikäli menet katsomaan elokuvaa.