Jimmy Page selvittää, kuinka syntyi yksi kaikkien aikojen legendaarisimmista kitarasooloista – ”Onhan se pirun hyvä”

Jimmy Page muistelee Led Zeppelinin Stairway To Heaven -klassikon syntyä Classic Rock -lehden tuoreimmassa numerossa. Kappaleesta ei voi tietenkään puhua ilman mainintaa sen ikonisesta soolosta, joka syntyi maestron itsensä mukaan ilman sen suurempia valmisteluja.

”Äänitin kitarasoolot poikkeuksetta aina lopuksi, kunhan laulut oli viimeistelty ja päällekkäisäänitykset tehty”, Page kertoo. ”Tässä tapauksessa siellä oli basso, sähkökitara, 12-kielinen, nokkahuilu ja vaikka mitä. Tein soolot aina lopuksi, koska siinä vaiheessa sitä todella eli kappaletta, ja tuottajana olit ollut valvomassa kaikki siihenastiset päällekkäisäänitykset.”

”Kaivoin Telecasterini esiin tuota sooloa varten”, mies jatkaa. ”Vaikka olinkin soittanut Les pauleilla, halusin siihen telen purevaa soundia. Se oli sama Telecaster, jolla olin soittanut ensimmäisellä levyllä. Se sama, jonka Jeff Beck antoi minulle The Yardbirdsia varten. Melko maaginen kitara.”

Pagen mukaan soolon äänitys tapahtui nopeasti.

”Sanoin vain, että ’Pistä pyörimään’, vedin syvään henkeä – kuten minulla oli tapana – ja painoin menemään”, Page sanoo. ”Minulla oli pari yritystä, sillä tuolloin ei ollut niin paljon vaihtoehtoja kuin nykyään. Minulla oli mielessäni kuinka aloittaisin soolon, ensimmäiset kaksi tai kolme nuottia, mutta sen jälkeen minulla ei ollut suunnitelmia sen varalle, soitin vain.”

Paikalla ollut ääniteknikko Andy Johns muistaa Pagella olleen aluksi hieman vaikeuksia soolonsa kanssa.

”Hänellä ei ollut siitä täysin selkeää kuvaa”, Johns kertoo. ”Muistan istuneeni kontrollihuoneessa Jimmyn kanssa, hän seisoi vieressäni kun hän tehnyt muutaman koevedon, eikä se oikein kulkenut minnekään. Huomasin hänen muuttuvan hieman vainoharhaiseksi, joten minäkin aloin muuttua sellaiseksi. Käännyin hänen puoleensa ja sanoin: ’Teet minut vainoharhaiseksi.’ ’Ei, sinä teet minut vainoharhaiseksi!’, hän vastasi. Sitten: pam! Seuraavalla otolla hän repi sen ulos. Se on tietenkin hieno soolo. Pagey oli yksinkertaisesti uskomaton.”

Page itse sanoo nuottien virranneen jostakin alitajuntansa syövereistä.

”Se on improvisoitu aivan kuten missä tahansa livevedossa”, mies toteaa. ”Kun äänitetty versio oli nauhalla, soolo pysyi liveolosuhteissa samankaltaisena, mutta ei täysin identtisenä. Muuttelin sitä jatkuvasti, kuten teimme kaikkien biisien kohdalla.”

”Se ei tarkoita, että olisin koskaan pistänyt levyversiota paremmaksi”, Page painottaa. ”Se on sellainen kuin on, ja siitä huomaa sen syntyneen lennossa. Se ei ole suunniteltu tai kirjoitettu valmiiksi, se on enemmänkin tajunnanvirtaa.”

”Onko Stairway To Heavenin soolo paras Zeppelin-sooloni?”, Page aprikoi. ”Ei, mutta onhan se pirun hyvä. Jos kaikki muut ovat sitä mieltä, että se on paras sooloni, niin hyvä juttu, mutta itse suosin muutamia muita.”