Soundissa 4/26 kuullaan myös Ruusut-yhtyeen kuulumisia. Kvartetista trioksi kutistunut orkesteri kertoo uudesta Mä valvon ja sä valvot mun kaa -albumistaan sekä siitä, millä ajatuksella toimintaa on jatkettu sen jälkeen, kun Alpo Nummelin siirtyi yhtyeen jäsenistöstä sivuun viime vuonna. Lue katkelma pidemmästä haastattelusta alempaa, artikkelin loppuosan voi tarkastaa lehdestä.
Ruusut on aina ollut dynaaminen kollektiivi, jossa tehdään paljon sekä yksin että yhdessä. Ruusut-musiikki on kuitenkin valmista vasta sitten, kun se on kulkenut koko yhtyeen läpi.
Tällainen dynamiikka voi olla herkkää. Bändi sai kokea tämän tehtyään ensin neljä albumia nelikkona, kunnes Alpo Nummelin jätti yhtyeen viime vuonna.
– On siinä ollut pientä asettumista, että miten me ollaan kolmistaan, mutta nyt tuntuu siltä, että Ruusut hengittää eri tavalla ja me on löydetty hieman erilainen ryhmädynamiikka, Ringa Manner sanoo.
Merkitsevän pitkän hiljaisuuden jälkeen Samuli Kukkola jatkaa.
– Tietysti kyseessä oli tunteikas ja vaikea muutos, mutta se oli tehtävä. Se oli myös jotain, mitä ei ehtinyt jäädä analysoimaan tekemisen tuoksinassa, kunnes olimmekin jo bändinä ihan eri paikassa.
– Väitän, että jos me laitettaisiin vanhoja Ruusut-biisejä näiden uusien rinnalle, pitäisi olla todella lähellä bändiä, että osaisi erottaa, kuka on tehnyt mitäkin. Ruusut on aina ollut tietynlainen blenderi, Miikka Koivisto summaa.
Jännitys uutta levyä soimaan laittaessa on tunnetila, jota ei koe ihan joka bändin yhteydessä. Ruusut-albumien muoto- ja ilmaisukieli on vaihdellut niin paljon, että uusi musiikki on aina kutkuttava tapaus.
Mä valvon ja sä valvot mun kaa -albumi on yhtä aikaa täysin eikä lainkaan odotettua Ruusuja.
– Olen miettinyt asian niin, että moni bändi kräkkää jossain vaiheessa sen oman mysteerinsä ja tekee siitä eteenpäin sellaista itsensä makuista soppaa, jota annostellaan tasan yhden kauhallisen verran per biisi, Manner sanoo ja toteaa sitten, että tällaiset bändit julkaisevat jopa vuosikymmenten ajan levyjä, jotka kuulostavat melkein toisiltaan.
– En halua kräkätä Ruusut-soundia. Haluan kokea yhä uudelleen sen hankaluuden, että miltä me voitaisiin kuulostaa nyt. Minulle koko levynteon lempiosuus on se tuskainenkin tutkimusmatka, kun yrittää löytää itseään.