Slowbirth
Täytyy myöntää että ennakko-odotukset eivät olleet suuret kun huomasin Tampereen Slowbirthin merkinneen genrekseen doom stoner. Demolaarista noilla määreillä liian usein löytyy hitaasti ja epätarkasti soitettua metallia huonoilla soundeilla. Slowbirthiin noista osuu vain ”hidas”.
Soitto ja soundit ovat erinomaista tasoa ja laulajan äänessä on poikkeuksellista voimaa. Myös biisin tunnelmanluonti ja kappalerakenne ovat täysin itsevarmaa ja omaperäistä jälkeä.
Night Crime
Hair metalia Helsingistä. Mallia on otettu Rattista ja Mötley Crüesta. Soitto on hyvää ja soundit autenttisen 80-lukuiset ja ammattitaitoisesti miksatut. Metal Pollution on kuitenkin sävellyksenä genrenkin huomioon ottaen aika heikko. Taitoa Night Crimesta löytyy paljon ja jos isoja kertösäkeitä ei haettaisi näin väkisin, voisi bändin musiikkikin olla hyvää. Lisäpisteet parhaita hair metal -traditioita noudattavan päämäärättömästä kitarasoolosta.
Fragile Dream
Hämeenlinnan Fragile Dreamin alternative rock on kiitettävän omaperäistä. Sitä voisi verrata esimerkiksi The Pains Of Being Pure At Heartiin, Kentiin tai Placeboon, mutta se ei varsinaisesti kuulosta miltään niistä. Hope Is Her Namen annetaan rakentua hitaasti ja luonnollisesti. Lopulta se on kuitenkin biisinä vain aika hyvä. Sama koskee soittoa ja sovitusta; ammattitaitoista mutta ei mitenkään mieleenpainuvaa. Tässä bändissä on kuitenkin selvää potentiaalia, koska sekä omaa ideaa että osaamista löytyy.
Alice Aloof
Folk rockia Helsingistä. Alice Aloof kuulostaa erittäin keinotekoiselta, kuin täysin muiden genrejen taitajat olisi pakotettu soittamaan amerikkalaista roots-musiikkia, jonka he tuntevat lähinnä Mumford & Sonsin kautta. Sounditkin ovat musiikkityyliin täysin epäsopivan laihat ja kliiniset. Soittaa ja laulaa bändi osaa ja voisi ehkä tehdä jotain hyvinkin, mutta folk rockia ei.
Soundin Demoefektissä nostetaan joka toinen viikko esiin muutama kiinnostavin demo. Demosetänä toimii Nuutti Heiskala.
Ohjeet demojen lähettämiseen löytyvät täältä.