www.valonkantajat.com
Uudellamaalla perustettu Valonkantajat on vasta runsaan vuoden ikäinen kokoonpano, mutta musiikki soljuu täysin ammattimaiseen tapaan. Bändin soittajilla on kokemusta useista eri kokoonpanoista ja keikkaakin on tullut heitetyksi.
Niinpä demolla soi varmaotteinen ja sulavalinjainen kotimaisella esiintyvä raskaan rockin yhtye. Valonkantajien sävellykset ovat suomalaiseen mielenlaatuun sopivasti melankolisia, mutta ei liian synkkiä. Ja vaikka bändi soutaa synkissä vesissä, sanoituksissa kerrottujen tavalliseen elämään liittyviä epäonnistumisia kuvaavien kertomusten lomasta voi löytää lohdullisenkin pohjavireen.
Sanoittaja Jarkko Nikkilä ansaitsee erityiset kiitokset teksteistään, sillä hän on kyennyt löytämään jopa arkisilta tuntuvien asioiden kuvaamiseen väkeviä sanoja. Valonkantajien neljän biisin demo on erittäin vahva näyttö bändin osaamisesta, sillä sävellykset ovat lähes tasavahvoja näyttöjä yhtyeen erinomaisuudesta. Juuri tällaisten kappaleiden mukana kansa haluaa laulaa pimenevässä illassa suomalaisilla kesäfestareilla.
Valonkantajat on suhteellisen tuore yhtye, mutta soittajilla on runsaasti kokemusta menneessä elämässä. Montako esiastetta yhtyeellänne on ollut, ennen kuin palaset loksahtivat kohdalleen, laulajakitaristi Jarkko Nikkilä?
– Olemme kukin toimineet aikaisemmin tahoillamme. Minä olen ollut mukana kahdessa bändissä 80-luvun lopulta lähtien. Kun aloitimme tällä kokoonpanolla viime vuoden alussa, linja oli alusta asti selvä ja homma vaikutti hyvältä.
Miten laaja repertuaari teillä jo on koossa, eli miten tuotteliaita olette?
– Meillä on reilun albumillisen verran materiaalia koossa. Olemme suunnitelleet, että äänittäisimme albumin ensi talven aikana vaikka sitten omakustanteena. Meillä on jo muutama huomattavasti parempi biisi kuin ep:llä olevat. Ep:n miksaus venyi ja siinä odotellessa ehti syntyä uutta musiikkia. Joissakin biiseissä käytetään mausteena myös tuplabassaria ja tulee jopa blast beatia.
Mistä syystä luterilainen työmoraali ja ajanhallinta tuntuvat erityisesti olevan teksteissäsi kriittisen tarkastelun kohteena?
– Sanoituksissa on mukana luonnollisesti omia kokemuksia, ja olen nähnyt, miten väsyneitä monet ihmiset näyttävät olevan. Tiedän siis, mistä kerron. Arki rusentaa ja se herättää ajattelemaan koko kuviota, mikä elämässä lopulta on tärkeää ja mikä vähemmän tärkeää.
Minkälaiset muut mietteet saavat sanaisen arkkusi aukeamaan ja minkälaisissa tilanteissa?
– Moni kappaleemme käsittelee perimmäiseltä ajatukseltaan suomalaisuutta. Eräässä levylle tulevassa kappaleessa annan synninpäästön suomalaiselle tuppisuumiehelle, mutta olen myös kiinnittänyt huomiota etenkin nuorten keskuudessa havaitsemaani epäaitouteen. Metsäläisyydessä lienee syy suomalaisten jurouteen, mutta haluan nostaa hattua, sillä olemme ollut ja olemme edelleen sinnikäs kansa. Myös uskontojen lieveilmiöt sekä ihmisten toimista kuultava piittaamattomuus, välinpitämättömyys, ahneus ja kateus ovat olleet sanoitusten aiheina.
Vieläkö kolmekymppisinä haaveilette rock-tähteydestä?
– Tottahan toki. Ei se ikää katso. Meillä kaikilla on jo elämä raiteillaan ja taas on aikaa harrastaa. Jokaisella bändin jäsenellä on jälkikasvua, eivätkä he ole enää ihan vauvaiässä, joten aikaa jää vähän muuhunkin kuin lastenhoitoon. Tarvittaessa voi ottaa vaikka virkavapaata, jos bändin toiminta sitä edellyttää. Voi olla, että se ei ole taloudellisesti järkevää, mutta eipä sitten kaduta myöhemmin.
Missä tällä hetkellä on bändin tähtäin, mitä tavoittelette?
– Albumi on mielessä, ja kesällä olemme suunnitelleet kuvaavamme musiikkivideon Lupaus-kappaleeseen.
Onko muuten Valonkantajat ry:stä jo otettu yhteyttä ja käsketty vaihtaa nimeä?
– Ei ole otettu. Tämä asia kieltämättä askarrutti, kun valitsimme nimeä, mutta toimintaamme ei voi sekoittaa keskenään. Nimemme on tarkkaan harkittu. Valonkantajat on viattomalta tuntuva nimi, mutta sehän tarkoittaa tietysti luciferia. Ihmettelinkin, miten henkiseen toimintaan keskittyvä yhdistys on moisen valinnut omaksi nimekseen.
MUUT KATSASTETUT
CLOCK PARADOX
www.clockparadoxband.com
Oulun pojat piinaavat pitkään, ennen kuin päästävät uuden laulajansa ääneen. Bändi vaihtoi vokalistia heti edellisen demon jälkeen ja uusi laulaja istuu ryhmään erinomaisen hyvin. Hänen äänensä tekee hyvää yhtyeen kappaleille, jotka ovat piirun verran mutkikkaampaa deathmetallia. CP hyödyntää laajalla rintamalla progevivahteita ja ainakin Opethin tyyppinen ilmaisu vilahtelee ahkeraan bändin biiseissä kuitenkaan jättämättä liian vahvaa muistijälkeä ruotsalaisbändin tuotannosta. Yhtyeen sävellykset ovat monisyisiä ja rönsyileviäkin, mutta taitavasti suunniteltujen sovitusten ansiosta bändi hallitsee kappaleidensa sisäiset jännitteet ja jopa kasvattavat niiden tunnelatausta. Oikeastaan CP:n palaset loksahtavat uudella demolla kohdalleen sujuvasti, ja bändi on nyt sellaisessa kunnossa, ettei siltä voi enää odottaa kuin lisää hyviä ja ehkä jopa parempiakin kappaleita.
MEDICATED
medicatedband.com
Medicated nappasi edellisellä demollaan komeasti kuukauden demobändin arvonimen, eikä bändin tarvitse hävetä nytkään. Medicated on osaava ryhmä, joka panostaa erityisesti biisiensä sovituksiin. Sovitukset ovat tälläkin kerralla osuvia ja tarjoavat biiseille tärkeätä kasvualustaa. Edellisellä demolla erityisesti yksi sävellys astui selkeästi esiin, mutta tällä kerralla bändi ei ole löytänyt samanlaista hitinjyvästä, vaan materiaali on tasaisen vahvaa, joskaan ei aivan yhtä vaikuttavaa. Medicatedin tärkein lenkki on laulaja Aleksi Sihvonen, joka pystyy laulamaan vakuuttavasti örinän lisäksi puhtaita lauluosuuksia. Bändillä alkaa selvästi olla materiaalia pitkäsoittoa varten, mutta muutama napakka kerralla vatsanpohjaan iskevä biisi voisi vielä olla tarpeen.
DAYS OF DISGRACE
www.myspace.com/thedaysofdisgrace
Välillä tuntuu siltä kuin deathmetallin saralla kaikki mahdollinen olisi jo kertaalleen tehty ja bändit vaikuttavat niin vahvasti genreuskollisilta, ettei aidan yli juuri kurkita. Ei kurki Days Of Disgracekaan, mutta sen, minkä se tekee, tapahtuu antaumuksella. Bändin tinkimättömyys kuuluu erityisesti sovituksissa, joita varten on kokeiltu vielä se kolmas ja neljäskin vaihtoehto, ennen kuin lopputulos on hyväksytty. DOD ei ole pelkästään vakaa ja vankkumaton, vaan yhtyeen tulisieluisuuden ytimessä leimahtelee kitaristien arvokkaasti esillepanemia melodisia yksityiskohtia. Koskettimiakaan yhtye ei kavahda. Piiskaus alkaa pianointrolla ja päättyy piano-outroon. Kaikki niiden väliin jäävä on hienovaraisen suoraviivaista turpaanvetoa.
CASKET
www.myspace.com/casketband
Casketin edellisen demon arvioinnista jää täpärästi vaille vuosi, mutta bändin nykykunto ansaitsee huomionsa. Bändi on siirtänyt painopisteensä Lammilta Lahteen, ja ilmeisesti sikäläisessä juomavedessä on jotakin, kun yhtyeen asenteessa ja biisinteossa on tapahtunut merkittäviä asioita. Yhtye latoo nykyään tiukkaa riffiä tinkimättä lainkaan jo aikaisemmin kiitosta herättäneestä sulavalinjaisuudesta. Biisit on jäsennelty järkevästi siten, että kappaleet antavat aina välillä aikaa toipua, ennen kuin taas alkaa tapahtua. Bändin jäsenet ovat taitavia soittajia, jotka ovat kanavoineet virtuositeettinsa palvelemaan kappaleita ja bändi voi osoittaa, miten tiukkaakin tiukempaa deathia voi soittaa rennosti menettämättä piiruakaan ankaruudesta. Yhtyeen laulaja murisee vakuuttavasti eikä kahden biisin mittaisella demolla pelkkä örinälaulu haittaa. Mahdollisen pitkän levyn kohdalla moinen saattaisi kaivata rinnalleen keventäviä elementtejä.
MINDMIRROR
www.myspace.com/mindmirrorfinland
Seinäjokelaisbändi on toiminut puolenkymmentä vuotta ennen kuin yhtye päätti julkaista tämän ensimmäisen varsinaisen demonsa. Kokemus ja yhdessä soitetut vuodet kuuluvat kyllä biiseistä. Bändi liikkuu varsin perinteisillä hevilinjoilla, joskin kappaleet saavat tarpeellisia säväyksiä progen puolelta. Yhtyeen sävellyksiin on helppo tarttua ja ne imaisevat mukaansa, vaikka ne eivät omaperäisyyden perikuvia olekaan. Sovituksetkin on tehty perinteitä kunnioittaen, joskin hetkittäin biiseistä voi havaita, että hieman muista poikkeavia ratkaisuita on selvästi etsitty, ja hyvä edes niin. Yhtyeellä on mallikas laulaja, joka tosin kuulostaa välillä jännittävän ja yrittävän hieman liikaa. Kun laulaja unohtaa laulavansa ja keskittyy tulkintaan, hän on silloin toki mies paikallaan.
NIGHT CRIME
www.myspace.com/nightcrimeband
Night Crime kuuluu hevibändien retrokastiin. Yhtyeen juuret juontavat melodiseen kasariheviin, josta esikuviksi on poimittu erilaisia bändejä aina Quiet Riotista ja Rattista lähtien. Nykymittapuiden mukaan bändiltä voisi vaatia napakampaakin esiintymistä, mutta kun esikuvien tilanteen katsastaa alkuperäisiltä levyiltä, eivät nekään aina niin ääritiukkoja esityksiä tarjoilleet. Vajaan vuoden ikäinen yhtye on saanut aikaiseksi mainioita ja tyylilleen ominaisia heviralleja, joiden takataskuissa pullottaa myös ihan oikeata hittipotentiaaliakin. Erityismaininnan ansaitsee yhtyeen vokalisti, jonka lauluäänessä on jännän kipakka vibrato. Moinen pieni, mutta persoonallinen yksitytiskohta yhtyeessä voi kantaa yllättävänkin pitkälle.
BURNING WINTER
www.burningwinter.com
Burning Winter on vanha pirkanmaalainen bändi, joka on julkaissut demoja harvakseltaan, mutta tasaiseen tahtiin. Bändin melodinen metalli sisältää paljon tuttuja aineksia ja on kai bändiä joskus syytetty muiden perässä hiihtelemisestä, mutta syytös ei ole lainkaan relevantti. BW tekee ensiluokkaisia sävellyksiä, joita ei ole koskaan liikaa. Ja tottakai bändi noudattaa genrensä perinteitä, koska sieltä ne hienot kappaleet juuri kumpuavat. Ryhmällä kaikki palaset loksahtavat kohdalleen ja tarjolla on metallia, joka sopii hieman kevyemmänkin musiikin ystäville. Mutta niin ensiluokkaisia kuin bändin soittajat ovat, laulajan kannattaisi vielä kehittää ääntään, sillä korkealla mies joutuu laulamaan kiusallisen kireästi.
CARU
www.myspace.com/caru
Liekö Carussa jonkinlaista täydellisyyden tavoittelijan vikaa? Yhtyeellä on ikää viisi vuotta, ja vasta tässä vaiheessa yhtye pistää ulos ensimmäisen julkaisunsa, joka on päällisin puolin ensiluokkainen näyte yhtyeen thrash-osaamisesta. Seinäjokelaisbändi on sopivalla tavalla räkäinen,
pitää silti napakasti kiinni tarkasta temposta ja päästelee kuitenkin menemään räyhäkkäästi. Yhtyeen jäsenet hallitsevat
instrumenttinsa suvereenisti, biisien sovitukset ovat erinomaisesti toteutettu ja kokonaisuus kaikin puolin tyylin mukainen. Niin hyvältä kuin kaikki vaikuttaakin, yhtyeeltä jää kaipaamaan muista vastaavista yhtyeistä erottavia tekijöitä. Ei Caru suoranaisesti jää jalkoihin, mutta omaleimaisuudesta olisi suuresti hyötyä yhtyeen pyrkiessä marssimaan esiin eturiviin, jonka tuntumassa kyynärpäät heiluvat.
CANDORLOOP
www.myspace.com/candorloop
Helsinkiläisyhtyeen vaikutteet löytyvät vahvasti progen puolelta ja bändien kirjo Toolista Dream Theateriiin. Bändi ei ole erityisen raskas, mutta taitava ja erittäin sulavalinjainen. Oikeastaan bändin korvia hivelevimmät piirteet kumpuavat pikemminkin Pink Floydin tyyppisestä ilmaisusta, joka syöttää happea sävellysten jokaiseen sopukkaan. Candorloop on vahvasti melodinen yhtye ja hallitsee mieleenpainuvien sävelkuvioiden kutomisen. Bändillä on jo selkeä näkemys omasta linjastaan, mutta yhtyeen tyylisuunnan seinissä on vielä pieniä rakoja tilkittävänä ilmaisun tiivistämiseksi. Nyt yhtye kokeilee jopa death-örinää laulupuolella, mutta se ei oikein ota toimiakseen.
INTERVENTION
www.intervention.fi
Kun Intervention starttaa uuden demonsa, tunne ei ole ylevä. Ensitahdeilla bändi ei näytä kehittyneen lainkaan, vaikka bändi on edelleen napakka ja räväkkä. Pian riffien nyanssit alkavat avautua ja melodiat löytyä. Kakkosraidalla aistit alkavatkin herkistyä toden teolla. Kappale käynnistyy kitaranäppäilyllä, johon soolokitaristi kutoo suorastaan loisteliasta ja tavattoman tyylitajuista melodiaverkkoaan. Intervention ei olekaan enää samalla tavalla rujo bändi kuin edellisellä demollaan. Nyt pajavasaran iskujen välissä pilkottava kaunosieluisuus rehevöittää yhtyeen biisejä ja bändi on pystynyt liikuttamaan omia rajojaan kauemmas toisistaan. Sävellysten perusytimeen kaipaa silti edelleen jotakin lisää. Soittajat ovat huippuluokkaa, ja samaa toivoisi sävellyksiltäkin. Löytyisiköhän se rohkeammista kokeiluista ja sovituksellisista ratkaisuista. Soittotaidoista se ei ainakaan voi olla kiinni.
REDEYE
www.myspace.com/redeye/redeye2hell
Pohjois-Savon pojat ovat soittaneet jo pitempään yhdessä, mutta nykyinen tyylisuunta alkoi täsmentyä biisintekijän vaihduttua. Tänään yhtye heiluttaa raippaa rahtusen räkäisemmän deathin ja thrashin tahtiin. Bändi esiintyy vakuuttavasti aina laulajaa myöten, jos kohta vokaaliosuuksille laajempi sävyskaala pelkän murinan rinnalla ei tekisi lainkaan pahaa. Yhtyeen riffitehtailu on napakkaa ja bändi on lisäksi löytänyt muutaman uudenkin riffin niiden niin perinteiseltä kuulostavien rinnalle. Kun rumputyöskentely vielä tärähtäisi napakammin, Redeye olisi ansainnut kunnolliset kiitokset.
CALIBER
www.myspace.com/caliberband
Turkulaisbändi Caliber todistaa, miksi ei kannata lainata soittokamoja kavereille: kun yhtyeen basistilaulaja vaihtoi kitaraan, tämä haki styrkkarin kaveriltaan lainaksi, ja kuulemma lainassa se on edelleenkin. Bändi aloitteli kuusi vuotta sitten Metallican covereilla, eivätkä he juuri muuta soittaneetkaan. Toki Metallica kuuluu yhtyeen biisien pohjana, mutta muutoin bändi on lähtenyt omille linjoilleen. Biisit ovat idearikkaita ja bändin yhteissoitto pelaa kohtuullisen tiukasti. Sovitukset ovat esikuvan mukaisia, mutta jättävät hieman bändin oman äänen varjoonsa. Laulaja omaa samanlaista asenteellista
aggressiivisuutta kuin Hetfield ja onnistuu tehtävässään hyvin, joskin puhtaista lauluosuuksista kuultaa hienoinen varovaisuus läpi. Parhaimmillaan yhtye on murjovissa riffeissään. Muilta osin tarkkuudessa on vielä pientä hiomista.
GODLIKE
www.godlike.fi
Rapin ja metallin yhdistäminen ei ole mikään uusi ilmiö, mutta vuosien mittaan rapmetallirintamalla ei ole montaakaan bändiä näkynyt. Godliken asenne ja esitystapa liippaa pari kertaa läheltä nu-metallia, mutta kokonaisuudessaan linja pysyy selvästi melodisempana. Yhtye kokeilee myös rap- ja hiphop-perinteiden yhdistämistä metalliin ja onnistuu kohtuullisen hyvin. Tuloksena on pikkuisen omaperäisempää metallia kuitenkaan täysin perinteitä rikkomatta. Toistaiseksi Godlike on vielä etsikkovaiheessa, sillä yhtye vielä kokeilee erilaisten vaikutteiden istuvuutta omaan musiikkiinsa. Tällä hetkellä juuri melodisuus on yhtyeen johtotähti, jota kannattaa seurata jatkossakin jo siksi, että sillä saralla bändi esittelee parhaimmat ja toimivimmat ideansa. Vaarana toki on, että yhtye lipsahtaa Waltarin linjoille, mutta se on vältettävissä.
MANTEQUILLA
www.myspace.com/mqarocks
Välillä kvartettinakin toiminut Mantequilla on supistunut trioksi basistin lähdettyä bändistä, ja nelikielinen värähtelee tätä nykyä laulajan kädessä. Bändin sydän sykkii southernrockille, jolle oman säväyksensä antaa Pantera-vivahteiden kautta stoneriin kallistuva käsittely. Musiikillisesti bändi svengaa kohtuullisen hyvin, mutta kappalemateriaalista ja yhtyeen esityksestä voisi puristaa hieman vapautuneemmankin kokonaisuuden. Kakkosbiisi Bad Taste osoittaa jälleen kerran, miten yksinkertaisuus on valttia rockin soitossa. Konstailemattomuudessa kun nyt vain sattuu olemaan voimaa etenkin, kun riffin koukku nappaa heti kiinni. Laulajan miehekäs asenne on linjassa yhtyeen esiintymisen kanssa, mutta äänestä on kuultavissa lievää kireyttä, josta pääsee eroon harjoittelulla.
DIESEL BLACK
Diesel Blackin soittajat edustavat jo hieman varttuneempaa musiikintekijöiden kastia ja räyhäkkä rock on bändin valitsema linja. Biisien riffit ovat äärimmäisen simppeleitä, mutta melodiat on huomioitu juuri sopivasti. Yhtye hurmaa ennen kaikkea soitollaan. DB:n muusikoilla kemiat
ja taidot napsahtavat kohdal-
leen ensiluokkaisesti, sillä
kovin usein ei kuule yhtä jämerästi tahkoavaa ja junan lailla jyräävää rockia. Trion työskentelyn kulmakivi löytyy basistin ja rumpalin yhteistyöstä. Näiden takoman maton päällä kitaristin on helppo säväyttää rytmisellä komppauksellaan. Ainoastaan laulupuolen pieni teennäisyyden säväys hieman häiritsee kokonaistunnelmaa. DB vaikuttaa bändiltä, joka taitaa pystyä näyttämään kyntensä nimenomaan livenä.
SOUND OF
www.myspace.com/soundofband
Sound Of on perustettu viime syksynä. Jo alkuvuodesta bändi teki ensimmäisen demonsa, ja uuttakin materiaalia on jo ilmestynyt. Bändi on edennyt sellaista vauhtia, joka saa epäilemään materiaalin kestävyyttä. Bändi lähestyy metallia hoocee-otteella, jossa on kuitenkin aimo annos 80-luvun punk-henkeä. Yhtye paiskaa napakan esityksen, joka tyylistä poiketen sisältää myös reilusti nyansseja ja melodisia kitarakuvioita. Toki Sound Ofilta voisi vaatia selkeämpää omaleimaisuutta, mutta yhtyeellä on kuitenkin tiettyä tuorettakin näkemyksellisyyttä siihen, miten punkkia ja metallia voi yhdistää. Erityisesti sävellysten riffeistä löytyy helposti mieleenpainuvia aineksia. Kun niitä lisäksi siellä täällä höystetään tomikompeilla, kokonaisuudesta on helppo pitää heikkouksineen kaikkineen.
URJA
www.myspace.com/urjaband
Urja on tominut yhdessä kolme vuotta, mutta yhtyeen jäsenet ovat edelleen hyvin nuoria. Ensimmäiseen demoonsa verrattuna yhtye on mennyt eteenpäin selvästi, mutta edelleen pientä haparointia on siellä täällä ilmassa. Vaikka bändi ei itse esikuviaan mainitse, Iron Maidenia on varmasti tullut kuunneltua. Yhtye on tehnyt kappaleensa omia kykyjään vastaaviksi, mutta etenkin basisti/laulajalla sekä rumpalilla vaikuttaa olevan kapasiteettia vielä jäljelläkin. Bändin laulajalla on hyvä ääni ja hän käyttää sitä rohkeasti, vaikkakaan herra ei ole tyypillinen hevilaulaja. Yhtyeen kannattaisi pinnistää sävellyksiinsä vielä lisää omaperäisempiä koukkuja, niin paketti olisi kaikin puolin selkeämmin hallussa.
BODY MINUS HEAD
www.myspace.com/bodyminushead
BMH:n pojilla on heti kerralla enemmän soitettavaa, kun basisti käyttää viisikielistä ja kitaristi seitsemänkielistä. Viime vuonna perustettu bändi on vaikutteiltaan laaja-alainen, sillä monenlaista löytyy aina thrashista stoneriin. Bändi onnistuu kohtalaisen hyvin pyrkiessään kohti grooven rajua keinuntaa. Biisimateriaalin osalta bändi on jäädä hieman tasapaksuksi, mutta muutamat sovitukselliset keinot laskevat reilummin lihaa kappaleiden luiden ympärille. Bändi toimii vakuuttavasti, mutta juuri sävellyksiin bändin olisi tarpeen kiinnittää huomiota, jotta yhtye tavoittaisi selvemmin muista erottavia tasoja kappaleisiinsa.
SHATTERED ETERNIUM
www.myspace.com/shatteredeternium
Ennen kokoonpanon vakiintumista noin vuosi sitten SE:n riveissä oli vaihtuvuutta enemmän kuin laki sallii. Bändi on pitänyt mukanaan myös vanhempaa materiaaliaan ja vaikka eroavaisuuksia on havaittavissa, yhtyeen jäsenten yhteiset suosikit, kuten Sentenced ja Amorphis puskevat läpi. Yhtyeen kappaleet tarkoilevat hyviä ideoita, mutta totuuden nimissä ne vaatisivat rankkaa jalostamista omaperäisyyden nostamiseksi pintaan. Vaikka bändillä on jo vuosia mittarissa, soittajien on syytä keskittyä tarkkuuteen, sillä toistaiseksi soitto horjuu ikävästi. SE:n demo kulminoituu pitkälti yhtyeen laulajaan, joka on äänivaroiltaan hieman harmaa, mutta jossa on selkeästi potentiaalia.
THREE POUND TRIGGER
Kauhajoen pojat ovat kuunnelleet ruotsalaista kalmametallia, mutta omat biisit ovat selvästi taipuneet kokeilevammille linjoille ja kappaleista voi aistia myös jonkinasteista kauhuromantiikan ihannointia. Biiseissä olisi reilusti aineksia pelottavaan metallikokemukseen, mutta bändi ei ainakaan nykykunnossaan saa puristetuksi biiseistään kaikkia nyansseja irti. Bändi ilmoittaa itsekin vielä etsivänsä omaa juttuaan, mutta kyllä yhtye jo tällaisella materiaalilla saa juonen päästä kiinni, vaikka tekemistä vielä riittääkin useilla rintamilla. Yhtyeellä ei vielä ole paljoakaan ikää, mutta bändin työskentely vaikuttaa tiiviiltä ja sulavalta. Onnea omaperäisten ideoiden jalostamiseen ja etsintään.
FROM ASHES TO DUST
www.myspace.com/fromashestodustband
Nokialaisbändi on saanut hyvää palautetta Ääni & Vimma –tapahtumassa. Bändi onkin sujuvassa soittokunnossa, jota ovat edesauttaneet muutamat bändin tekemät keikat. Yhtye esittää melodista heviä, johon on sekoitettu ripauksia myös muista tyylilajeista. Bändin keskitempoiset biisit juhlivat kitaristien johdattelemilla melodioilla, mutta syvempien tuntojen esiinkaivamiseksi sovituksilta jää kaipaamaan monipuolisuutta. Laulajan ääni periaatteessa toimii, mutta vaatisi taustalleen selkeämmin hardcore-tyyppisen yhtyeen. FATD:ssa hänen ilmaisunsa jää muun bändin jalkoihin eikä tee riittävästi kunniaa sävellyksille.