Tänään 26.10. on kulunut 20 vuotta Mana Manan legendaarisen johtohahmon Jouni Mömmön kuolemasta. Poikkeuksellisen voimakasta musiikkia luonutta Jouni Mömmöä kunnioittaakseen Soundi.fi julkaisee Jounin kanssa tekemisissä olleiden ihmisten muistoja.
Mielenterveysongelmien kanssa kamppaillut Jouni kuoli lääkkeiden yliannostukseen 35 vuotiaana. Ennen Mana Manaa Mömmö johti Silmienvaihtajat -yhtyettä, jonka julkaisematta jääneistä äänitteistä koostettu albumi julkaistaan tänään. Lisätietoa Silmienvaihtajien nettisivuilta. Lisäksi Jouni Mömmö ehti soittaa koskettimia Sielun Veljien ensimmäisillä keikoilla ja hän myös keksi yhtyeen nimen.
JOUNI MÖMMÖN MUISTOLLE
"Sähke sinne jonnekkin…
20 vuotta sun lähdöstä.
Ei siltä tunnu.
Jotenkin aina oot ollu lähellä ja tuut olemaan.
Sun biisit elää omaa meitä havahduttavaa elämäänsä.
Kiitos niistä !
Näitä mietin kun linnuille ruokaa annoin.
Ps. Until we meet again"
OTRA ROMPPANEN – Mana Manan kitaristi, sen jälkeen soittanut muun muassa Psychoplasmassa, Enterissä ja Kostajissa
"Tänään julkastaan silmienvaihtajien levy, jota lähettiin tekemään treenikämpälle yli 25 vuotta sitten. Eka single piti olla Kesäaika, mut tulikin yllättäviä vuosia ja useampiakin kesiä tähän väliin, ennen kuin saatiin tää julkaisu ulos. Joskus näköjään elämä vaatii vaan pitempiä aikajaksoja, ennen kuin asiat toteutuu. Hieno ja kummallinen fiilis tää on saada ulos, mutta nyt Jouni myhäilee ja hymyilee tuolla jossain, pikku pirullinen virne naamallaan. Jounilla oli joskus haavena saada yks helvetin hyvä levy aikaseksi ja Totuus palaahan on sitä. Toinen Jounin haave oli että sais oman levyn Jokelan levyautomaattiin, jota vois ite sekä asiakkaat kuunnella, sekin haave toteutui, mutta Jouni vaan ei kerinny ite sitä tilannetta näkemään ja kuulemaan. Tänään tulee kuluneeksi 20v. Jounin kuolemasta ja joskus Silmienvaihtajat soitti treenikämpällä kahta cover-kappaletta, toinen oli Pink Floydin "Julia dream" ja toinen oli Tuomari Nurmion "On aika soittaa sinfoniaa". Taidanpa laittaa Jounin muistoa kunnioittaen soimaan tuon jälkimmäisen, koska Jounin musiikki ja elämähän oli sinfoniaa. Ympyrä sulkeutuu, mut Jounin musiikki elää, kiitos Jouni!"
JANNE SUHONEN – Silmienvaihtajien kitaristi
"Tunsin Jounin jo ennen kun se oli sinne Ruotsiin menossa, kun Jounihan oli veljensä kautta enemmän näissä urheilupiireissä mukana ja näin. Käytiin tennistä pelaileen ja sillä tavalla kaveerattiin. Vielä ei kuitenkaan ollu semmosesta niinku parhaasta kaverista kyse, mutta sen kanssa oli aina helvetin hieno olla. Eli se oli urheilumiehiä alussa, kunnes tuli musiikki…
Sitten Ruotsin-reissun jälkeen se rupes siihen Siekkarihommaan, siihen aikaan kun Siekkareita perustelivat ja näin, ja sillon Jouni oikeestaan palas takaisin omaan elämään. Siinä oli Ismo, mie ja Jouni vähän semmosia kaveruksia ennen kuin mitään Silmienvaihtajia tuli. Niinä aikoina Jouni tuli silleen entistä paremmin tutuks. Ja sitten kun tää Jounin sairaus puhkes, niin sillonhan se alko oikeesti tää Jounin luova vaihe, niissä teksteissä ja muissa. Silloin oli alkanu yhtäkkiä tulla niitä lauseita, mitä se puhu mullekin – niitä mitä piiseissäkin kuulee, ja mä aattelin että ei helevetti mitä juttua.
Siltä alko tulla tällasta että ”Cyde, paniikki on ekstaasin veli”, ja se oli silloin vielä että ”tulet sen huomaamaan NYT”, ja mie sanoin että vittu miten hienoja lauseita. Samaan aikaan mie tietysti huomasin että jotakin kipeyttähän tässä on, mutta siihen aikaanhan ei ihmistä huomattu oikeen, siis sitä kuka on kipee ja kuka on lahjakas koska itekin oltiin miten oltiin…
Mie sanoin Jounille että ai perkele kun nyt sull on bändi, niin olinkohan mie vielä ite että mie ehotan että tuun siihen saatana urmuuttamaan, niin se sano että ”totta vitussa, totta vitussa, hieno homma!” Sitten siitä tuli Silmienvaihtajat ja sangen psykedelinen kausi alkoi. Jounihan kävi pirun ja jumalan kanssa semmosta sotaa, niinku omassa itsessäänki… Hän halusi olla rakkauden symboli, levittää ympärilleen semmosta hyvää sanaa ja positiota, mutta kuitenkin se sanoma tuli sisältä aika angstisena ja rajuna. Hän niinku piti itseään rakkauden ja tämmösen levittäjänä mutta ne sanotukset on aika kaukana siitä, joskus pelottavankin kaukana siitä tarkotuksesta.
Kun hän ei pystyny enää siihen bändihommaan ja oikein muuhunkaan niin todettiin, että olisi parempi pitää breikkiä jotta mies hoitas ittensä kuntoon. Ja siihen ei kuulunu se musiikki. Kun se mikä oli aiemmin ollu terapiaa ja alustaa ja näin, niin ei enää ollukaan sitä vaan se rupeskin kiihdyttämään hänen sairauden syöksykierrettä. Sen jäkeen syntyi Mana Mana. HIrveen ikävä on miestä vieläkin ja tippa linssissä tätäkin tässä kirjoittelen teidän Soundiinne."
CYDE HYTTINEN – Silmienvaihtajien kitaristi, nykyään vastaava tuottaja / Provisual Oy
"Jouni Mömmö oli ihan hullu ja jonkinlainen nero. Oli ainakin kaksi Jouni Mömmöä. Lääkkeiden pulskistama lempeä filosofi ja lääkkeettömänä laihtunut täysin arvaamaton ja riivattu Jouni. Valehtelisin, jos väittäisin tunteneeni miestä muuten kuin erillisten, usein tragikoomisten, anekdoottien kautta. Mömmön musiikki on sen sijaan tullut vuosien varrella erittäin tutuksi. Olen ylpeä, että sain olla jollakin tavalla mukana sen musiikin julkaisemisprosessissa. Eikä vieläkään haittaa, että Jounin ideoima Mana Manan tyttö/syntsä-versio Mani Mani ei koskaan realisoitunut."
MIETTINEN – Undergroundrockin yleissäätäjä ja levy-yhtiöpomo, joka julkaisi Mana Manan ainoaksi jääneen albumin Totuus Palaa (1990)
"Tapasin Jounin vain kerran, eikä hän ollut tuolloin parhaimmillaan. Musiikkiinsa olenkin sukeltanut syvemmälle. Mömmö oli hieno lauluntekijä, etenkin siksi että lauluissaan on jotain hyvin avointa ja rehellistä. Ja Mömmön musiikki jos mikä on soinut minulle puhdistavana."
JARKKO MARTIKAINEN – Muusikko