Venezualaisen muusikon Alejandro Ghersin uusin levy on sulauttamisen taidetta – ajallisesti, soundillisesti ja monella muulla tavalla.
Viime vuosina rajoja rikkovalla elektronisella musiikilla ja Björkin, Kanye Westin sekä FKA Twigsin kaltaisilla yhteistyökumppaneilla huomiota herättäneen Arcan uusin levy jatkaa uusien, mutta samalla vanhojen historiallisten ja henkilöhistoriallisten polkujen tutkimista.
Alejandrolla on menneisyydessään dreampop-projekti. Hän on myös opiskellut klassista pianoa. Uudella levyllään hän ottaa elementtejä näistä kahdesta maailmasta ja upottaa ne siihen tulevaisuuteen kurottavaan soundimaailmaan, josta hänet tunnemme.
Tällä levyllä Arca myös laulaa ja on onnistunut sulauttamaan äänensä tuottamaansa elektroniseen äänimaailmaan.
Tulos on aavemainen ja ylimaallinen tavalla, joka on monesti ominaista parhaalle klassiselle musiikille. Kokemus on samaan aikaan lämmin ja vieraannuttava.
Ajoittain teokset kuulostavat siltä kuin avaruusolento Luc Bessonin elokuvasta olisi ne säveltänyt yrittäessään tavoitella italialaisten madrigaalien tunnelmaa ja muotokieltä.