ABYSSOS: Fhinstanian Nightbreed

Sundsvallin kaksikko kiinnittäytyy toisella levyllään Dimmu Borgirin Enthrone Darkness Triumphantin ja Cradle Of Filthin viimeisimpien malliin vampyyriromanttiseen blackiin. Se intoilee noita-aiheilla ja taitaapa siellä täällä vilahdella susiakin. Melkoista yön kansaa siis.

Abyssosin kitarat räplättävät tyypilliseen aaltoilevasti, välillä puuduttavassakin määrin. Tempon vaihdokset ovat hallussa ja niiden avulla Abyssos rakentaa kliimakseja varsinkin nopeampaan suuntaan siirryttäessä. Mättökohdat ovat suorastaan huippuluokkaa musiikin muuttuessa suoraviivaisemmaksi ja Söderlundin rumpujen tykyttäessä huomiota herättävän taitavasti. Abyssosia tosin vaivaa valitettavan yleinen tauti black-piireissä: biisit venytetään älyttömiin mittoihin ja ajatus katoaa sitä mukaa kun osia tulee lisää. Abyssos erottuu silti sinfonisen, koskettimia suosivan black-massan seasta selvästi edukseen.