The Heavyn neljäs albumi vahvistaa 2012 ilmestyneen The Glorious Deadin antaman vaikutelman: Englannin Bathista tuleva nelikko on tämän päivän rock’n’soulin ehdottomasti parhaita edustajia. Kaikki 60-luvun lopun parhaat piirteet Kelvin Swabyn karheasti ärhäkästä laulusta rytmisektion ja torvisektion jäntevän funkyyn synkopointiin ovat kehissä, mutta vinkkejä on otettu myöhemmistäkin musiikin vaiheista. Paikoin jouset ja torvien mieltymys mariachi-sointiin tuovat peliin tiettyä elokuvallisuutta, syntikkakin vonkuu välillä mehevästi.
Bändi näyttää uskovan hommaansa vankasti: koko hoito on itse äänitetty ja tuotettu. Soundi onkin herkullisen raaka ja monitasoisesti ilmeikäs. Jos tätä vertaa samassa sarjassa painivaan amerikkalaiseen Vintage Troubleen, niin The Heavy saa sen kuulostamaan kovin siistiltä. Brittien särmä tulee mukavasti iholle.
Kun biisitkään eivät toista itseään ja pysyvät koko ajan keskitason paremmalla puolella, niin pidän ihmeenä, jos The Heavy ei piakkoin breikkaa isommin. Nopeita numeroita tanssisi järjestään mieluusti klubilla, toisaalta slovarit, kuten Miss California ja Goodbye Baby, koskettavat vereslihaisella alakulollaan. Ääripäitä yhdistelevät Not The One ja Mean Ol’ Man ovat aivan killereitä. Sock it to me!