THE HEAVY: The Glorious Dead

Arvio julkaistu Soundissa 8/2012.
Kirjoittanut: Jussi Niemi.

Brittiläinen soulrock-combo The Heavy on ollut nosteessa jo muutaman vuoden – sitä on kuultu sekä mainoksissa että useammassa elokuvassa ja se on nähty monella ”parhaat uudet bändit” -listalla. Jos maailmassa on mitään tolkkua, yläkierre kovenee tämän kolmannen albumin myötä.

Arvio

THE HEAVY
The Glorious Dead
Counter Records

Brittiläinen soulrock-combo The Heavy on ollut nosteessa jo muutaman vuoden – sitä on kuultu sekä mainoksissa että useammassa elokuvassa ja se on nähty monella ”parhaat uudet bändit” -listalla. Jos maailmassa on mitään tolkkua, yläkierre kovenee tämän kolmannen albumin myötä.

Kolmen valkoisen soittajan ja mustan laulajan tiimi kiihdyttää rauhastoimintaa monella saralla. Kelvyn Swaby on upea laulaja, jolla tuntuu olevan useampia ääniä. Bändi miksaa persoonallisesti garagerockia, soulia, funkia, bluesia ja R&B:tä, ottaen pari vinkkiä hiphopistakin, ja soittaa sotkun sykähdyttävän verevällä särmällä, josta oma tuotanto pusertaa viimeisenkin atomin irti.

Napakymppiä hipova The Glorious Dead potkii kuin raivo härkä. Siitä huolimatta materiaali kulkee monella vaihteella eikä herkkyys ole tabu, kuten esimerkiksi r&b-balladi Curse Me Good todistaa. Laulut ovat järjestään keskitason yläpuolella. Can’t Play Dead avaa pelin pistämättömänä yhdistelmänä MC5:a ja Crazy World Of Arthur Brownia viulujen nuoleskellessa korvia kuin helvetin liekit. The Lonesome Road riipii alakuloisesti sydäntä The Black Keysin ja Tom Waitsin hylättynä äpäräpoikana.

Jo sinällään harvinaisen mehukas bändisointi saa mahtavaa apua näkemyksellä sovitetuista jousista ja kummitusmaisesti huhuilevista taustalaulajattarista. Intohimon kärventämä The Heavy lunastaa nimensä lupauksen olematta yhtään metallia tai yksioikoista mättöä.

Muut artistin levyarviot

Lisää luettavaa