Television (aikaisemmalta nimeltään Yleisradio) Televisio on kuin lynchiläinen elokuva loputtomine doppelgangereineen sekä intertekstuaalisine viittauksineen. Vihje toisensa perään pudotellaan kuulijan syliin kiitoradalta värikkäiden neonvalojen loisteesta Kraftwerkin hengessä. Liike Ykkösestä Seiskaan on kiihtyvää ja kulkuneuvot vastavahattuja.
Albumi on konventionaalisen populaarimusiikin laitamilla hortoilevaa äänitaidetta, eksentristä, instrumentaalista, suomalaista avanto-elektroa, jota tekee kaksimiehinen orkesteri syntetisaattoreiden sekä rumpujen voimin. Se on kaksikon Ilari ”Stiletti-Ana” Larjosto ja Jussi Lehtisalo debyytti, joskin kyseisillä herroilla on kumpaisellakin jo sangen vakuuttavat taustat elektronisen musiikin saralla.
Televisio on ei mitään ja samalla kaikkea: se on retrofuturistista minimalismia sekä kantaaottavaa konemusiikkia. Se on tuttua mutta vierasta, omintakeista mutta varastettua, konventionaalista mutta rajoja avaavaa. Televisio ottaa tiukan position taiteen asemasta yhteiskunnassa – populismin yliotteesta ja kaupallisuuden pirullisuudesta: taiteilijan dilemma, luovuuden kurjuus – Televisio on marginaalimusiikkia naamioituna toiseksi vallitsevan politiikan ehdoilla.