Tutustuin 2011 perustettuun, post rockisuudessaan Oddarrangille sukua olevaan Virtaan heti debyyttialbumi Tales From The Deep Watersin (2012) myötä. Vaikutelma oli miellyttävä, tuorekin. Eihän Suomessa kauheasti tällaista ambient jazzia tehdä.
Mukava fiilis jää kakkosiskustakin. Aika osuvasti musiikkia kuvaavaan kanteen pakattu Hurmos jatkaa edeltäjänsä linjalla, jossa tosiaankin ambient on ihan yhtä vahvoilla jazzin kanssa. Kuvaavaa on, että niin trumpetisti Antti Hevosmaa, kitaristi Heikki Selamo kuin rumpali Erik Fräkikin säätävät soitintensa ohella myös elektroniikkaa. Nestemäisesti venyvän ja erittäin kokonaisvaltaisesti maalailevan instrumentaalisoundin innoittajat löytynevät lähinnä Norjasta: Supersilentista, Jaga Jazzistista ja etenkin Nils-Petter Molvaerista. Kenties RinneRadiostakin, tosin ilman sen elektro/house-vaikutteita. Vähän enemmän omaa vinkkeliä siihen vielä kaipaan.
Hurmos on niitä levyjä, joita ajattelee enemmän yhtenä pitkänä teoksena kuin erillisinä kappaleina. Mieleenpainuvimmat hetket tarjoaa About To Fly ja päätösraita On The Run, jonka jylhän mystinen melodia on sama kuin Donovanin Guineveressä. Tuskin tietoisesti, mutta toisaalta: musiikki virtaa ihmeellisiä teitä kosmoksessa.
