Vilma Jää kuuluu suomalaisen popmusiikin omaperäisimpiin uudistajiin. Hän yhdistää musiikissaan loitsuperinteen, kansanmusiikin ja elektronisen popin tavalla, jolle on vaikea löytää verrokkia.
Jään vahva ja vivahteikas lauluääni on herättänyt runsaasti huomiota myös kansainvälisesti. Haastattelupyynnöt lisääntyvät, ja The New York Times kirjoitti vastikään, kuinka ”Jään ääni on niin raaka ja liikuttava, että on mahdotonta keskittyä mihinkään muuhun”.
Jää vastaa videopuheluun juuri New Yorkista, jossa hän on esiintynyt Kaija Saariahon säveltämässä Innocence-oopperassa.
– Täällä menee tosi hyvin. Edellisenä iltana oli kolmas esitys, neljä on vielä jäljellä.
Jää tapasi kesällä 2023 kuolleen Saariahon jo vuonna 2017 opiskellessaan Sibelius-Akatemian kansanmusiikkiosastolla. Saariaho sävelsi hänelle roolin, ja yhteistyö alkoi.
– Kaija mentoroi mua, otti vähän kuin siipensä alle. Olin niin nuori enkä tiennyt vielä siitä maailmasta mitään.
– Oli tosi hienoa ja valaisevaa saada seurata hänen työtänsä. Mulla on Kaijan käsin kirjoittamia nuotteja tallessa, ne on isoja aarteita, Jää sanoo haikeana.
Klassinen alku
Jää syntyi musikaaliseen perheeseen. Isä lauloi kuoroissa ja äiti harrasti kansanperinnettä. Kun Jää oli lapsi, äiti tuotti kansanmusiikkitapahtumia.
– Oon kuulemma kertonut itse nelivuotiaana, että haluan soittaa viulua. Me käytiin konserteissa ja olin koko ajan musiikin ympäröimänä. Kotona me kuunneltiin oopperaa, mutta myös vaikkapa Sielun Veljiä ja Hassisen Konetta.
Aluksi opinnot liittyivät klassiseen musiikkiin ja keskiössä oli soittaminen. Teini-iässä klassinen maailma alkoi kuitenkin tuntua vieraalta.
– Musta ei ollut istumaan orkesterin harjoituksissa. Se oli kammottavaa, että pitää istua hiljaa paikallaan ja soittaa kun joku käskee. Lopetin viulunsoiton vähäksi aikaa kokonaan.
Popmusiikki kulki aina mukana.
– Olin laulanut poppia ja soittanut popjazz-pianoa. Olin myös ala-asteikäisenä iso Rihanna- ja Shakira-fani, Jää sanoo hymyillen.
Jää painottaa, että tärkeintä oli silti kansanmusiikki.
– Se kouraisi sielusta ja sydämestä juuria myöten, hän huokaa.
Jää kertoo ratkaisevasta hetkestä Folklandia-festivaalilla:
– Tajusin, että siellä on niin monta viulistia, mutta ne soittavat ihan muuta [kuin klassista] ja niillä on hauskaa. Ne fiilistelevät viuluineen. Sanoin äidille, että haluan soittaa sellaista kuin nuo. Haluan kansanmusaviuluopettajan.
– Ja äiti löysi mulle opettajan saman päivän aikana.
Pari vuotta myöhemmin Jää pääsi Sibelius-Akatemian kansanmusiikin osaston nuorisokoulutukseen, jossa hän vietti koko lukioajan.
Loopaten soolouralle
Soolouralle Jää lähti vähitellen, kokeilujen kautta.
– Aloin tehdä soolomusaa loopperin kanssa. Looppasin viulujuttuja, beatboxasin ja tein lauluharmonioita.
Samalla tavalla syntyi musiikin kandidaatin konsertti vuonna 2018, ennen muuttoa Kanadaan.
– Muutin sinne vuodeksi ihan muuten vaan, Jää tarkentaa.
– Jossain vaiheessa se tapa tehdä musiikkia tuntui rajoittavalta. En saanut kaikkia tehoja irti, vaikka bassojuttuja.
Heräsi ajatus tuottajasta. Suomeen palattuaan Jää alkoi etsiä tekijää, jota voisi kiinnostaa kansanmusiikin ja popin yhdistäminen. Lopulta vastaan tuli Mikko Renfors, jonka kanssa syntyi ensimmäinen levy.
Uudella Loitsui ja taikoi -albumilla yhteistyökumppaneita on useita. Jää kertoo nauttineensa siitä, että pääsi näkemään erilaisia työskentelytapoja ja yhdistämään omaa osaamistaan muiden vahvuuksiin.
– Mauri Syrjälällä on vankka kokemus klubimusiikista. Sitten tehtiin Jurekin ja Haliksen eli Lauri Halavaaran kanssa yksi biisi. Siinä kuuluu tavallaan niiden true pop -osaaminen, Jää naurahtaa.
Kostolla (2023) Jää purki traumaattisia kokemuksiaan. Toisella levyllä henkilökohtaisia ongelmia ei ollut tarpeen avata samalla tavalla.
– Oli sellainen olo, että mistä mä nyt kerron. Mähän en ole ollut ikinä sanat edellä -laulaja. Oikeesti mua ei kiinnosta sanat niin paljon. Voisin kuunnella ja laulaa instrumentaalimusiikkia koko loppuelämän. Tavuilla, ilman mitään sanoja.
– Kaivelen arkistoja ja etsin sieltä inspiraatiota. Mun tekstinkäsittely on aika tutkijapohjaista. Siksi en pidä itseäni lauluntekijänä.
Hahmojen taustalla perinne
Ilmastoaiheet kulkevat Jään musiikissa vahvasti mukana. Ensimmäisen albumin Jäinen neiti syntyi vanhojen loitsutekstien kautta. Jää kertoo käyneensä läpi erilaisia aineistoja, kunnes vastaan tuli Jäinen neiti -hahmo.
– Mä innostuin siitä ja olin et hei, mä voin tehdä ilmastokriisibiisin ja tuoda sen nykyajan kontekstiin. Pyytää siltä apua tässä ajassa.
Teema jatkuu toisella levyllä. Oliko meressä vettä pohjautuu inkeriläiseen runolauluun. Jää kertoo hyödyntäneensä paitsi ideaa kolmelle merelle lähtemisestä myös alkuperäisen tekstin toisteisia vastauksia.
Myrskymimmi sai alkunsa toisenlaisesta lähteestä.
– Olin lukenut Suomalainen kansanusko -kirjaa, jossa käsitellään animismia ja animatismia. Siinä puhuttiin luonnosta ihmismäisin termein. On Ukko ylijumala, tuulettaret ja aallottaret. Ja Jäinen neitikin on tätä samaa, että me ihmistetään luontoa.
– Mietin, miten saisin sidottua aiheen ilmastokriisiin. Kehittelin Myrskymimmi-hahmon, joka tuntee sen kaiken, kun ihmiset kohtelee luontoa väärin. Mitä jos se kostaakin ihmiskunnalle kaiken kaltoinkohtelun.
Kaikki sanoitukset eivät kumpua arkistoista. Kiputyttö-kappaleen teksti-idea on Jään oma, mutta hahmo liittyy kansanperinteeseen. Loitsut ovat kiehtoneet häntä jo pitkään.
– Ekalla levylläkin on niitä paljon, mutta uuden levyn prosessin aikana havahduin siihen, että melkein kaikissa biiseissä on joku asia, mikä liittyy yliluonnolliseen.
Tästä oivalluksesta muodostui lopulta koko albumin ydin.
Palaamme vielä esikoisalbumiin ja siihen, miltä henkilökohtaisten kappaleiden esittäminen ensimmäistä kertaa tuntui.
– Olihan se jännittävää ja tuntui tavallaan tosi haavoittuvaiselta. Kertoa ihmisten edessä tarinoita, jotka liippaavat niin läheltä omaa elämää.
– Julkaisukiertueen jälkeen jätin kipeimmän kappaleen Ei uskota pois setistä. Opin löytämään muihin biiseihin etäisyyden ja valjastamaan mun tunteet. Eli että laulan muita varten ja ne muut saa voimaa siitä.
Palaute on ollut runsasta niin keikoilla kuin sosiaalisessa mediassa. Erityisesti naiset ovat kertoneet saaneensa kappaleista voimaa ja tukea omien traumojensa käsittelyyn.
Muillekin mahdollisuus
Uuden albumin sävyt ovat usein debyyttiä valoisampia, kuten kappaleessa Lemmennostajaämmä.
– Oli loitsuruno, jossa pilkattiin näitä lemmennostajaämmiä. Se näkökulma kiinnosti. Mietin, että jos 2020-luvulla olisikin joku lemmennostajaämmä, jonka luo mentäisiin nostaa lempee. Mitä ne palvelut olisi ja kuka sinne menisi?
– Se aihe vei mennessään. Se oli jotenkin niin outo ja hauska. Enkä ollut tehnyt iloista musiikkia pitkään aikaan. Se oli kivaa vaihtelua.
Hyvästi lemmensortaja rakentui miesten käyttämien lemmensortoloitsujen ja naisten vastaloitsujen pohjalle. Ratkaiseva hetki oli voimakkaan hahmon löytyminen.
– Yhdessä vastaloitsussa oli nainen, jota tultiin kosimaan. Se antoi pakit ja sytytti hiuksensa tuleen samalla kun sanoi: ”Näin minun lempeni liehukoon.” Se mielikuva oli niin visuaalinen ja vahva, että siitä oli pakko tehdä biisi.
Jää kertoo pyöritelleensä kappaletta pari vuotta oikeaa näkökulmaa etsien.
– Jurekin kanssa törmättiin studion käytävällä Halikseen. He kertoivat yhdessä, että haluaisivat tehdä mun kanssa kappaleen. Olin että siistii, Suomen huipputuottajat sanoo näin, Jää intoilee.
Uudella levyllä hän halusi muuttaa tietoisesti työskentelytapaansa.
– Olen aika omistushaluinen mun musiikkia kohtaan. On ollut hankalaa antaa muille mahdollisuus. Nyt ajattelin, että työstetään yhdessä sanoja ja melodiaakin. Prosessi oli mulle todella iso kasvun paikka.
Asa tuli Hyvästi lemmensortajaan mukaan pitkän etsinnän jälkeen. Jäällä oli selkeä näkemys siitä, millaista tekijää kappale kaipasi.
– Kun tämä on niin outo aihe… Halusin, että se on joku räppäri, joka on tehnyt luovaa tekstiä ja taiteellistakin kamaa. Eli ei räppää vaan autoista, naisista ja rahasta, mitä on aika paljon nykyään.
– Levy-yhtiöstä ehdotettiin Asaa, ja mietin, että se vois olla kova juttu. Innostuin oikeesti tosi paljon.
Yhteistyö toimi luontevasti ja kokonaisuus loksahti paikoilleen.
Kateen silmät puhki
Kade pohjautuu vanhoihin loitsuihin, joissa pyritään riistämään kateudelta voima. Jää kertoo palanneensa kateuden teemaan monta kertaa eri kulmista, mutta vasta uuden albumin yhteydessä oikea katsanto löytyi.
– Mulla oli kokemuksia, että olin menettänyt kateudelle ystäviä. Mulla on mennyt urallani aika kivasti, näin kansanmuusikoksi. On tapahtunut hienoja asioita, mutta se ei ole ollut kaikille ystäville helppo juttu.
– Syntyi ajatus tarkastella kateutta nykyhetkestä käsin: mistä ihmiset ovat kateellisia nyt ja mistä ovat olleet aina. Raha, maine, ulkonäkö, menestys. Tämmöiset asiat.
Aihe ei ollut Jäälle uusi. Hän kertoo laulaneensa kateista jo aiemmin, jolloin käytössä oli perinteinen loitsuruno. Mieleen jäi erityisesti yksi säe, jonka pohjalta syntyi oma teksti.
Kesken kaiken Jää alkaa laulaa. Ääni tulee syvältä, kuin tuonpuoleisesta: ”Ken kadesilmin kattonu / Silmin kieroin keksiny / Ken vihosilmin vihtonu / Sen silmät verta vuotakoon / Sen silmät helvetin tuleen / Pahan vallan valkiaan.”
Laulun jälkeen hän jatkaa puhetta kuin mitään ei olisi tapahtunut.
– Se säe, mistä tykkäsin tosi paljon. Siinä ne kateen silmät tavallaan tuhotaan. Joko puhkaistaan tai loitsutaan palamaan sinne helvetin tuleen. Eli kade ei voi tehdä silmillään enää vahinkoa.
Henkilökohtaisuus kuuluu selvimmin Mieli musta -kappaleessa.
– Siinä on sitä omaa, kun on kamppaillut mielenterveyden haasteiden kanssa. Mutta paljon myös sitä, kun katsoo vierestä jonkun tosi läheisen ihmisen kamppailua, joka vaan jatkuu ja jatkuu vuosi toisensa perään.
– Mun äiti on ollut tosi pitkään vakavasti masentunut. Hänellä on taustalla yksi itsemurhayritys. Kun esitin biisin ja äiti oli yleisössä, kyllä siinä piti pidätellä itkua, että sai laulettua sen loppuun. Toivoin vaan niin paljon, että äiti saa siitä jotain voimaa.
Laulun voima
Jää puhuu laulun terapeuttisesta voimasta ennen kaikkea laulajan näkökulmasta.
– Laulaminen voi olla samaan aikaan kipeää ja eheyttävää.
Erityisen vahvasti tämä tuli esiin Pikkarainen-kappaletta äänitettäessä. Biisi syntyi kaipuusta vanhemmuuteen. Jää kertoo pohtineensa omaa toivettaan perheestä, mutta samalla myös niitä ihmisiä, jotka toivovat mutteivät välttämättä voi saada lasta.
– Laulu ja kantele taltioitiin yhdellä otolla, ilman kuulokkeita, ja vastapäätä soitti mun pitkäaikainen ystävä Hanna. Meillä oli tosi kaunis hetki. Sitten tunne vyöryi pintaan. Mä pidättelin itkua jo äänitettäessä, samalla kun lauloin. Sitten kun kuunneltiin se jälkeenpäin, mulla aukesi hanat täysin ja itkin valtoimenaan.
– Laulu on ihmeellinen instrumentti. Siitä kuulee kaikki tunteet, ja niitä pystyy välittämään ilman sanojakin. Laulun voima ei ole riippuvainen sanoista. Myös äänteet, huokaukset ja sanattomat melodiat voi välittää syvää tunnetta. Laulun parantava voima on suurta.
Jäällä on käytössään laaja kirjo erilaisia laulutekniikoita. Kun puhe kääntyy hehetykseen, selvitys tulee kuin automaatista.
– Kyse on vienankarjalaiseen joikuperinteeseen perustuvasta tekniikasta. Moni näistä joiuista on ollut pilkkalauluja nuoria miehiä kohtaan. Alkusoinnulla on niissä suuri merkitys. Sanoihin lisätään h-äänteitä ja ylimääräisiä tavuja. Nykyään puhutaan hehetyksestä tai vienankarjalaisen joiun äänenkatkontatekniikasta, hän kertoo ja antaa näytteen:
– Johohohohoo, ehee… Olet tavallaan koko ajan rintaäänessä, mutta katkot sitä. Muinoin tätä tekivät sekä miehet että naiset, mutta nykyään se on enemmän naiskansanlaulajien bravuuri, Jää sanoo hymyillen.
Jää myöntää, että naisten asema musiikkialalla on parantunut.
– On historiallista, että Innocencen säveltäjänä on nainen. Libretisti on nainen, ja kapellimestari on nainen. Solisteja on ollut jo pitkään, mutta tavallaan tässä tekijätkin ovat naisia.
Omalla urallaan hän ei koe kohdanneensa eriarvoisuutta.
– Olen aina ollut kiltin tytön vastakohta. En ehkä ole edes ymmärtänyt, jos joku mies on yrittänyt vähätellä. Olen vaan mennyt ja tehnyt asioita. Mutta olen kuullut muilta, että sellaista on tapahtunut. Eli tekemistä riittää vielä.
Erityisesti tuottajien joukossa naisia on yhä vähän.
– Niin, ja suurin osa niistä tuottaa omaa musaa. Mun levylläkin on vain yksi naistuottaja, Pixiepilvi, koska ei niitä vaan ole.
Jää jatkaa, että haluaisi tehdä enemmän töitä naisten kanssa. Livekokoonpanon kaikki muusikot ovat naisia, mikä on tietoinen ja tärkeä valinta. Myös live-elektroniikasta vastaa nainen.
– Haluan, että se rooli pysyy naisella, koska dynamiikka bändin sisällä, ja myös se miltä me näytetään lavalla, muuttuu tosi paljon heti kun siellä on se yksi mies.
– Halusin taistella sitä ajatusta vastaan, että totta kai se ihminen, joka vastaa tietokoneista ja elektroniikasta, on mies. Olin, että ei missään nimessä miestä tähän.
Maailma auki
Esikuvia kysyttäessä Jää mainitsee ensin Värttinän. Myöhemmin tärkeäksi hahmoksi nousi Sanna Kurki-Suonio, hänen opettajansa. Inspiraationlähteinä ovat olleet myös Suistamon Sähkö, Okra Playground ja Antti Paalanen.
Hän ei kuitenkaan ajattele omaa tekemistään idolien kautta.
– Olen halunnut löytää itsestäni sen, miten voin kanavoida tiettyä perinnettä, tekniikkaa ja musiikinlajia. Ja mennä syvemmälle poppipäähän.
Kun puhe kääntyy mahdolliseen uuteen kansanmusiikkibuumiin, mielipide tulee empimättä: sellaisen hän yrittää saada aikaan.
– Se on mun tavoite elämässä.
Kevät ja kesä tuovat mukanaan esiintymisiä ensin Venetsian biennaalissa ja sitten Suomen-kiertueella, joka alkaa Seinäjoelta ja jatkuu Tampereelle, Jyväskylään ja Helsinkiin.
– Koitetaan saada keikkaa myytyä myös ulkomaille. Viedä tätä kansanperinnettä maailmalle.
Imago on Jäälle tärkeä. Hän kertoo vaihtaneensa sukunimensä virallisesti Jääskeläisestä Jääksi. Nimi sopii artistikokonaisuuteen ja helpottaa ulkomailla asiointia. Jää puhuu pukeutumisesta yhtä luontevasti kuin musiikista. Nuorempana hän teki mallintöitäkin.
– Se kansanperinne, mitä välitän ulkopuolelle, on kokonaisvaltaista. Muoti kiinnostaa mua. Nautin asujen suunnittelusta ja siitä, miten kansanperinnettä voi tehdä näkyväksi myös vaatteiden kautta.
Loitsurunoista ei lopu materiaali kesken, mutta seuraavan levyn sisältöä Jää ei vielä halua ennakoida.
– Varmaan syksyllä alan taas miettiä, mitä seuraavaksi.
Mikä oli lapsuuden toiveammattisi?
– Monitoimiammatti, sama kuin isoveljellä.