Lore-debyyttialbumillaan 11 miljoonaa striimiä kumuloinut saksalaisbändi The Narrator edustaa modernin metalcoren melodisempaa tarjontaa.
Musiikki koostuu räikeästä, räjähdellen vaihtelevasta dynamiikasta. Sen ryskelaidassa ovat Fabian Jochumin karkea screamo-laulu, paksusoundiset, matalaviritteiset kitarariffivallit ja post-hardcoresta lainatut elektroniset häiriöefektit. Kuuntelijaystävällisemmässä päädyssä ovat puolestaan Jochumin kliini laulu, synaliidit ja kieltämättä aika tarttuvat melodiset popkoukut.
Rytmit ja biisirakenteet ovat breakdownien ja djent-polyrytmiikan riivaaman genren ekosysteemissä melko energistä ja kohtalaisen suoraviivaista tavaraa, mikä selittänee ryhmän suosiotakin. Phosphorin 34-minuuttinen on sopiva kertaserviisi – varsinkin kun huomioi, että koko biisikattaus on hittihakuisempaa Agnosiaa ja karskisti deathcoren kanssa flirttailevaa Dissectionia lukuun ottamatta samasta puusta sorvattua metritavara-metalcorea. Pari läpikuuntelua menee pelkästään kappaleiden erottamiseen.
En keksi yhtään syytä, miksi kuuntelisin nykyisessä metalcore-tulvassa juuri The Narratoria.