Rumpali Bastian Herzog on pitkän linjan paukuttaja. Vuonna 1987 hän oli perustamassa Morgöthia, joka vaihtoi nimensä Suffocationiksi – ei, kyseessä ei ole se Suffocation – joka taas muuttui Fleshcrawliksi. Sillä nimellä on mörssätty nyt 35 vuotta. Yhtyeen kymmenennellä pitkäsoitolla Herzog on ainoa alkuperäisjäsen.
Sitten edellisen Into the Catacombs of Fleshin (2019) on vaihtunut kumpikin kitaristi, ja vuonna 2021 menehtyneen Sven Grossin saapikkaisiin on sujahtanut mureaääninen Borisz Sarafutgyinov. Linja kuitenkin pitää: Epitome of Carnage on jämäkästi jyskyttävää perusmallin death metalia, jossa ei ole nimeksikään omaa.
Fleshcrawl on aina ollut keskikastin kuolopuurtaja, jolta puuttuu Dismemberin melodinen ymmärrys ja Vomitoryn tappovoima. Levyn yhdestätoista varsinaisesta biisistä suurin osa on tuomittu unohdukseen.
Rehdin suoraviivaiselle vasaroinnille on kuitenkin aina paikkansa, vähintäänkin omassa sydämessäni. Vaikka maailma on pullollaan kovempia levyjä, Epitome of Carnagen tahdissa nousee nyrkki.