Arvio: Yoth Iria venyttää jo valmiiksi joustavan kreikkalaisen black metalin rajoja – Gone with the Devil sykkii suurta tunnetta

Yoth Irian musiikissa kaikuu muinaisuus upealla tavalla.
Arvio julkaistu Soundissa 5/2026.
Kirjoittanut: Tami Hintikka.

Arvio

Yoth Iria
Gone with the Devil
Metal Blade

Uljaan majesteettinen, vaikeasti määriteltävää mennei­syyttä uhkuva Dare to Rebel avaa Kreikan tämän hetken kovimman mustan metallin takojan kolmannen pitkäsoiton. Rotting Christin ja Varathronin perustaja­jäsenen, basisti Jim Mutilatorin luotsaama orkesteri jatkaa voittokulkuaan.

Yoth Irian musiikissa kaikuu muinaisuus upealla tavalla. Ei allevii­vaten tai irrallaan, vaan soljuvana osana ilmaisua. Mieleen tulee Kawir, mutta tässä menossa on koukkua toisen perään. Jokainen biisi iskee.

Yoth Irian perusta on kolmessa ensimmäisessä Rotting Christ -le­vyssä, mutta bändi on rakentanut taidolla ja näkemyksellä hommaa omaan, loisteliaaseen suuntaansa. Gone with the Devil on rohkea levy, joka venyttää jo valmiiksi joustavan kreikkalaisen black metalin rajoja muun muassa puhtailla lauluilla ja perinteisen heavy metalin puolelle koukkaavilla kuvioilla.

Kaikki kappaleet sykkivät suurta tunnetta. Jossain sotaisan uhmak­kuuden ja kaihoisan kaipauksen rajapinnalla liikutaan. Pohjoisen kyl­myyden sijaan tästä huokuu Välimeren mustien öiden lämpö. Herkku­melodiat virtaavat runsaina kuin makea mesi.

Vuoden parhaita levyjä.