Melodista kasarirockia hiuksenhienoilla AOR-vivahteilla soittava One Desire ei turhia teeskentele. Yhtyeen jokainen aspekti aina kornista logosta lähtien huokuu itseironiaa: tänne on tultu soittamaan nyrpistelijöistä piittaamatta.
Parhaimmillaan resepti johtaa miltei nerokkaisiin lopputuloksiin. Esimerkiksi Love Injection imeline syntikoineen ja Winger-tyylisine riffeineen toimii erinomaisesti. Kunniamaininnan ansaitsee Sturm und Drangista tuttu solisti André Linman, joka näyttää viimeinkin löytäneen bändinsä. Vaan miksi lauluraidat on pitänyt vuorata näin vahvan autotune-kerroksen alle? Vastaus jäänee vain ja ainoastaan tuottaja-kitaristi Jimmy Westerlundin ja Jumalan väliseksi asiaksi.
Voi myös olla, että olen tulkinnut One Desiren tarkoitusperät väärin. Silti suosittelen hyppysellistä ironiaa yhtyeen debyyttiä kuunnellessa. Muutoin kappaleiden tyhjänpäiväiset lyriikat sekä hyvän maun rajoilla taiteilevat sovitusratkaisut saattavat koetella kuuntelijan kärsivällisyyttä. Puutteistaan huolimatta on One Desire kelpo levy, jota voi suositella etenkin niille, joille Reckless Love on liian limainen ja Santa Cruz liian karkea.
