Electric Eden: Unearthing Britain’s Visionary Music –kirjassaan Rob Young määrittelee brittimusiikin uudistaneet yhtyeet klassisten elementtien mukaan: Fairport Convention on maa, Incredible String Band tuli ja Pentangle ilma.
Juuri ilmavuus on Pentanglen musiikin sielussa ja sydämessä. Sen osoittaa hienosti seitsemän cd:n boksi, johon on kerätty kronologisessa järjestyksessä yhtyeen vuosina 1968-1972 tekemät albumit sekä runsaasti bonusmateriaalia.
Pentangle nousee lentoon kahden huippukitaristin, Bert Janschin ja John Renbournin, kirittäessä toisiaan ja laulajatar Jacqui McSheenin enkelimäisen äänen leijaillessa kaiken yläpuolella, mutta ilmassa se ei pysyisi, mikäli moottorina ei rullaisi täydellinen rytmikaksikko: Danny Thompson, basso ja Terry Cox, rummut. The Albums tuo uusine miksauksineen esiin näiden kahden taiturin tyylitajuisen työskentelyn merkittävästi paremmin kuin se edellinen boksi The Time Has Come (2007).
Pentangle haki osan materiaalistaan kansanmusiikista, mutta niin vahvasti sen musiikissa kuuluvat jazz-vaikutteet, ettei sitä folkrockina voi pitää, ja bassosooloineen ja parikymmenminuuttisine live-versioineen tuli yhtye avanneeksi tietä myös progelle.
Vaan lokerointi sikseen! Pentangle loi ikiomaa, ainutlaatuisen kaunista musiikkia.