Kymmenisen vuotta sitten Yle Teeman musiikkiohjelmassa tuli vastaan New Jerseystä kotoisin oleva laulajatar Nicole Atkins. Neidon musiikista paistoi intohimoisen tuoreen otteen lisäksi läpi kattava ymmärrys menneiden vuosikymmenten musiikkiin ja viehtymys popkoukkuihin. Debyyttilevy Neptune City (2007) olikin hieno laulujen kokoelma, joka kuitenkin jäi Atkinsin ainoaksi major-julkaisuksi. Tämän jälkeisillä levyillä Atkins on ottanut muutaman askeleen valtavirrasta sivumpaan, mutta Goodnight Rhonda Leen myötä paluu juurille on tosiasia.
Atkins yhdistää musiikissaan monia hyviä elementtejä toimivaksi kokonaisuudeksi: soulpohjainen ja 70-lukuisesti soundaava äänimaailma saa ilmaisutukea entisaikojen croonereista ja paikoitellen tunnelmassa häivähtää jopa pieni annos psykedeliaa. Silti kokonaisuus on hyvin linjakas ja oman näköinen. Ja jos niitä verrokkeja lähdetään hakemaan, niin ensimmäisenä mieleen nousevat nimet kuten The Ronettes, Cass Elliott, Fred Neil ja jopa Nick Cave. Tuotantoapua on levylle tarjonnut tummien sävyjen mestari Chris Isaak, joka on toiminut Atkinsille aiemminkin mentorin roolissa.
Goodnight Rhonda Lee on omassa lokerossaan liki täydellinen levy, joka tuo esille Atkinsin ainutlaatuisuuden tulkitsijana. Olisin itse kaivannut tuotantopuoleen vielä pientä lisärosoisuutta, mutta hyvin tyytyväinen täytyy olla tähänkin.