Tuusulalaislähtöisen Snipe Driven mainion Headfirst-albumin julkaisusta on vierähtänyt muutama kuukausi. Huurinaisen veljekset Antti ja Heikki käväisivät kertomassa kertomassa Soundille, miltä pizzeria-keikkailu tuntui vuosien tauon jälkeen.
Terve Antti ja Heikki, mitä kuuluu?
Heikki: ”Muksuja on putkahdellut molempien talouksiin. Sen lisäksi saatiin juuri pääkaupunkiseudulle keskittynyt PIZZA! PIZZA! -niminen rundi päätökseen.”
Antti: ”Viimeinen keikka tosin siirtyi tuplabuukkauksen takia elokuulle. Tikkurilaan silloin kaikki te, jotka ette vielä ole mestoille ehtineet!”
Kuulostaa maukkaalta, mistä nimi kiertueelle?
Heikki: ”Keikkarintamalla on viime aikoina ollut aika hiljaista. Koska me ollaan menneinä vuosina kierrelty aika paljon niin sanottuja oikeita rokkiklubeja, ajateltiin nyt, että miksi ei buukattaisi itse jotain vähän muuta.”
Antti: ”Sieltähän ollaan aloitettukin, nuorisotaloilta ja pizzerioiden nurkista. Ajateltiin tehdä paluu juurille.”
Olivatko kaikki PIZZA! PIZZA! -turneen keikkapaikat pizzerioita? Lienee turha kysyä muonapuolesta?
Heikki: ”Olivat kyllä. Paitsi yksi paikka oli, josta ei saatu pizzaa. Mutta täytyy sanoa, että siinäkin oli optio pizzeriaksi.”
Antti: ”Jouduttiin käymään Lidlissä. Onneksi keikkapaikalta löytyi uuni.”
Millainen fiilis rundista jäi?
Heikki: ”Ilman vahvistimien mikitystä ja monitoreita yleisön eteen meneminen on sitä itseään, parhaat lavasoundit etten sanoisi.”
Antti: ”Se on oikeasti aika eri tavalla autenttinen tilanne, esiintyjänä saa ihmisiin kontaktin ihan toisella tavalla. Vaikutus on kahdensuuntainen − kun yleisö näkee, että bändillä on oikeasti hauskaa, niin lopulta kaikki nauttivat, jopa enemmän kuin perinteisellä rokkiklubilla. Sitä perus-jurottamista näkyi näillä keikoilla selvästi vähemmän.”
Pizza-cornereiden ja perinteisten rokkiklubien lisäksi te olette soittaneet myös muun muassa Smashing Pumpkinsin lämmittelijöinä Helsingissä vuonna 2008. Verestelkääpä sitä.
Antti: ”Se on yksi meidän keikkahistorian kohokohdista kyllä. Meillähän oli sinne liputkin ostettuina.”
Heikki: ”Kotiteollisuutta miksannut Timo Virtanen lähti viidellä kympillä mukaan kun se halusi nähdä Pumpkinsin. Se lähti tosin loppujen lopuksi ennen keikan loppua lätkimään kun ei tykännyt.”
Antti: ”Bändiä ei päästy tapaamaan, mutta Pumpkinsien lavamiksaajat ja roudarit oli helvetin hyvää porukkaa, auttoivat meitä koko ajan ja varmistelivat että kaikki on ok.”
Heikki: ”Niin. Meistähän soundcheckit on aina olleet yliarvostettuja. Tuo oli opettavainen kokemus, joka ehkä hieman muutti suhtautumista asiaan. Käsittämättömät soundit saatiin Pumpkins-porukan avustuksella.”
Palataan nykyaikaan. Kertokaa teidän keikkabussista.
Heikki: ”Mun Mercedes-Benz C 200 Avantgarde. Pizza-rundilla liikuttiin parhaimmillaan kolmellakin henkilöautolla.”
Antti: ”Aika harvoin me oikeasti tarvitaan tilaa ihan hirveästi, keikkapaikoilla on yleensä hyvät PA:t. Vuokrapakullakin on menty muutamat kerrat, Kalajoelle esimerkiksi.”
Kun Snipe Drive on tien päällä, kuka on haastavin kyytiläinen?
Heikki: ”Pasi.”
Antti: ”Pasin rakon mukaan mennään.”
Heikki: ”Kahvi tulee saman tien siitä läpi. Sitten kun se vielä tissuttelee sitä bisseä…”
Antti: ”Se on luonnotonta.”
Takaisin menneisyyteen, mikä on Snipe Driven keikkahistorian kohokohta?
Antti: ”Kiinan Wuhan. Siellä oli tupa täynnä ja aivan törkeän hyvä meininki. Jengi tuli paikalle just ennen keikkaa. Ja hävisi yhtä nopeasti sen jälkeen.”
Heikki: ”Paitsi just siltä keikalta eivät hävinneet!”
Antti: ”Ai niin, silloin lähdettiin pelaamaan pöytäfutista, Kiina vastaan Suomi, vietiin aika 10−0.”
Entäpä eksoottisin kokemus Suomen päässä?
Heikki: ”Kyllä nyt on mainittava eräät yritysjuhlat Tampereella. Soitettiin sellaisella pienellä vesibussilla.”
Antti: ”Tai vesibussin käytävällä. Siellä oli perämies, joka vilkuili meidän kitaristia. Se jäi mieleen. Siis se, että se vilkuili meidän kitaristia.”
Heikki: ”Ja sekin jäi mieleen, että se paatti tuli satamaan ehkä viittä vaille yhdeksän, eikä meillä ollut kaljaa. Yksi sai lähteä juoksemaan.”
Antti: ”Ja kotikentällä Hyrylän Finnegan’sissa mulla tippui kerran monitori päähän, se oli myös eksoottista. Aivotärähdyksellä selvittiin.”
Heikki: ”Tämä ei liity suoraan keikkailuun, mutta vuonna 2012 olin töissä kun Pasi soitti ja kysyi, olenko katsonut uutisia. Netistä löytyi sitten kuva meidän treeniksestä, joka roihusi Suutarilassa. Tuhatneliöisestä kompleksista 95 prosenttia tuhoutui. Meidän nurkka oli ainoa, joka säästyi. Lentoaseman palokunta oli saanut palon sammutettua puolitoista metriä ennen meidän treenistä. Siellä olisi menneet muun muassa Headfirstin pohjat. Jonkinlainen kohokohta tämäkin.”
Loppuun herkkuja. Eli mitä löytyy Snipe Driven raiderista?
Antti: ”Mä en oikeastaan tarkalleen tiedä. Paitsi että meidän saamassa standardiraiderissa on pitkään ollut peili, jonka puuttumista keikkapaikat aina välillä muistavat pahoitella.”
Heikki: ”Jokelan Lampirockissa oltiin koulun pukuhuonetiloissa morjestamassa muita bändejä kun järjestäjä tuli sinne ja pyyteli kovasti anteeksi. Sitten se ohjasi meidät johonkin siivouskomeroon. Se oli kuulemma ainoa paikka, missä niillä oli kokovartalopeili.”
Teksti ja kuvat: Eero Tarmo