”Ei siinä ehtinyt kotiin pariin vuoteen” – Lordin maineikas The Arockalypse täyttää kymmenen vuotta

Tiedätkö mitä tapahtui 1. maaliskuuta 2006? Aivan, silloin tapahtui montakin asiaa, mutta Soundin muistelmissa yksi asia nousee helposti ylitse muiden: tuolloin, siis tasan kymmenen vuotta sitten, ilmestyi Lordin klassinen kolmas studioalbumi The Arockalypse.

The Arockalypse ja Hard Rock Hallelujah nostivat Lordin käytännössä jokaisen suomalaisen tietoisuuteen, vaikka yhtye olikin tehnyt läpimurtonsa rockfanien keskuuteen jo Get Heavy -ensilevyllä. Marraskuussa 2002 ilmestynyt debyytti myi pikavauhtia platinaa Would You Love A Monsterman? -hittisinglen tukemana.

”Ei tästä metallia saa”

Kakkoslevy The Monsterican Dream taas ilmestyi huhtikuussa 2004. Kitaristi Amen muistelee:

– Visiot eivät aluksi täysin kohdanneet tuottaja Hiili Hiilesmaan, A&R Asko Kallosen ja bändin kesken. Muistan kun Hiili soitti Askolle ekan kitaranauhoituspäivän puolessa välissä, että ”metallia ei tästä hommasta niin vain saada, täähän on rockkitaristi” (naurua)!

– Mutta aika pian me kaikki päästiin samalle sivulle ja sessiot alkoivat sujua. Kitarat nauhoitettiin Munkan (Munkkiniemen) nuorisotalolla ja se olikin duunin puolesta todella rankka viikko. Vedettiin kaikki skebat viiteen päivään, vaikka lopulliset sovitukset olivat vielä pahasti kesken – puhumattakaan sooloista! Se oli kyllä yksi rankimmista studiosessioista, ellei se rankin.

The Monsterican Dreamin musiikkityyli oli hieman raskaampi ja tummempi verrattuna Get Heavyyn, eikä myyntiluvut nousseetkaan ensilevyn tasolle. Oliko teillä mitään paineita The Arockalypsen kaupallisen menestyksen suhteen?

– En muista meidän miettineen mitään tuollaista. Jos tällä orkesterilla on joskus ollut paineita niin sitten The Arockalypsen jälkeen, muistuttaa Amen.

– Toisaalta, kaikkihan sen tiesivät, ettei The Arockalypsen järjettömästä näkyvyydestä ja myyntiluvuista pysty millään ilveellä laittamaan paremmaksi. Toisin sanoen, kun ryhdyimme aikoinaan kasaamaan lokakuussa 2008 ilmestynyttä Deadache-albumia, niin teimme silloinkin ”ihan normaalia Lordi-levyä”.

”Pitäis sitten keksii iskevä biisin nimi”

Palataanpa The Arockalypsen maailmaan. Millaista sen valmisteleminen oli?

– Studiohommissa oli leppoisa ja aito ilmapiiri. Silloin ei syöty ravintoissa tai ajeltu taksilla – Alepasta haettiin tuottaja Jyrki Tuovisen kanssa työpäivän mikrosapuskat ja juomat. Aikataulu oli muistaakseni triplat verrattuna The Monsterican Dreamiin ja tottahan toki sellainen vaikuttaa kaikkeen tekemiseen. Se oli itse asiassa pirun kivaa aikaa!

– Olimme jo studiossa, kun meiltä kysyttiin Euroviisuihin osallistumisesta. Tomi (Mr. Lordi) sitten mietti, että ”okei, pitäis sitten keksii iskevä biisin nimi, universaalilla statementilla”. Sitten Tomilta tuli Hard Rock Hallelujah ja sehän oli ihan nerokas veto. Sama juttu levyn otsikon suhteen. Kun kuulin ekan kerran The Arockalypsen niin mietin heti, että miten näin hyvää juttua ei ole keksitty aikaisemmin!

Wikipedian mukaan teillä oli lieviä sopeutumisvaikeuksia uusiin yhteistyökumppaneihin – siis Tuoviseen ja levy-yhtiömiehenä toimineeseen Janne Halmkronaan.

– Mistähän tuo tieto on peräisin? Ei meillä mitään kummempia ongelmia ollut. Tai ainakaan sellaisia ei tule mieleen. Esimerkiksi Tomi ja Jyrki innostuivat höpöttelemään välillä niinkin paljon, että työnteko jäi kokonaan sivuosaan, nauraa Amen.

– Tai no, lasketaankohan tämä seuraava ongelmaksi? Janne ”Kromi” Halmkrona nimittäin teki johonkin biisiin todella haastavan kitarasovituksen, ja aikamme sitä pyöriteltyämme totesimme, että nyt taisi mennä liian progeksi. Se jäi sitten pöydälle.

Levyllä on myös pitkä rivi vierailijoita: mm. Udo Dirkschneider, Bruce Kulick, Dee Snider ja Jay Jay French.

– Sehän oli aivan paras meininki! Henkilökohtaisten idoleiden saaminen omalle levylle oli ehdoton unelmien täyttymys.

”Onhan se kiistämättä erittäin vahva Lordi-levy”

Milllaisia ajatuksia The Arockalypse herättää sinussa tänä päivänä?

– Onhan se kiistämättä erittäin vahva Lordi-levy. Biiseistä Who’s Your Daddy ja They Only Come Out At The Night ovat olleet aina ne läheisimmät meikäläiselle ja onneksi ne ovat pysyneet hyvin livesetissäkin.

Entä Hard Rock Hallelujah?

– Tarkastelen sitä enemmän ”live-näkökulmasta”. Onhan se nimittäin hienoa, että setissä on ainakin yksi biisi, jonka kaikki tietävät. Mukava sitä on vedellä, edelleen. Juuri pari viikkoa sitten kuulin sen eräässä karaokemestassa ja kaikki näyttivät hoilaavan innolla messissä. Itse pysyttelin vähän sivummalla…

Kuten tiedämme, hommat lähtivät totaalisesti hanskasta pari kuukautta The Arockalypsen ilmestymisen jälkeen. Hard Rock Hallelujah valloitti Euroopan ja Kauppatorille saapui sata tuhatta suomalaista juhlistamaan uusia kansallissankareita. Kaikki tämä oli kuitenkin vasta alkusoittoa.

– Ateenan Euroviisu-finaalin jälkeen ei ollut mitään asiaa kotiin pitkiin aikoihin – taisin ehtiä pyykkäämään kerran kotona seuraavan parin vuoden aikana!

– Meillä oli promoa aivan älyttömästi ja esimerkiksi keikkakalenteri oli vain yksi pieni osa sitä kokonaisuutta. Maskit oli päällä lähes joka päivä tuon kahden vuoden aikana. Jos ei ollut keikkapäivä, niin oli joku muu maskipäivä. Eikä niitä maskejakaan koko ajan tarvinnut: kaikki olivat koko ajan puhelimessa antamassa haastiksia joka tapauksessa. Ja kun miettii, että Mr. Lordilla menee aina useita tunteja siihen maskeeraamiseen niin huhhuh.

– Esimerkiksi kerran Englannissa ihan normaalia lentoa viivästytettiin aika reilustikin meidän takia, kun oltiin jumissa jossain ruuhkassa. Kertoo aika paljon siitä, ettei oltu ihan tavallisimpia matkustajia. Keikoille oli poliisisaattueet ja jos oli joku nimmarikeikka jossain niin turvamiehiä oli aina paikalla pieni armeija. Tavattiin tuhansia ihmisiä ja nähtiin älyttömästi eri maita. Summa summarum: se oli aivan mieletöntä paahtoa ja tosi hauskaa suurimmalta osin.

Kesällä on luvassa The Arockalypse -juhlakeikka – ja vieläpä Tuska Open Air -festivaalilla.

– Tosiaan, teemme vain yhden tällaisen spesiaalikonsertin ja onhan se parasta, että se tapahtuu juuri Tuskassa, keskellä Helsinkiä! Tuleviin juhlallisuuksiin liittyy myös Lordi-näyttely, joka on koko kesän ajan nähtävillä Helsingissä Jätkäsaaressa. Näytteille tulee esimerkiksi parikymmentä vanhaa pukua, maalauksia, propseja, soittimia, lavasteita ja vaikka mitä. Osa näistä kamoista muuten kiikutetaan Tuskan estradille livekäyttöönkin!