Hyppy metallimaailmasta synapopin pariin – MyGrain-kosketinsoittaja Eve Kojo kertoo Lieve-sooloprojektistaan

Janne Viitanen

Vuosina 2004-2019 suomalaisessa melometallibändi MyGrainissa koskettimista vastannut Eve Kojo on nyt sooloartisti. Sooloprojektin nimi on Lieve ja tyylilajina on metallin sijaan synth pop, indie ja electro. Toimittajamme Aki Nuopponen haastatteli Kojoa, joka kertoi tarkemmin juuri Nollasummapeli-debyyttisinglensä julkaisseesta projektistaan.

Olet tehnyt pitkään musiikkia nimenomaan bändien kera ja metallin maailmoissa. Miten kauan kevyemmän musiikin tekeminen on ollut haaveissasi?

– Kevyemmän musiikin tekeminen vuosikausia, soolona ei oikeastaan koskaan, Eve kertoo.

– Olen niin tottunut tekemään musiikkia porukassa, että aloin jo epäillä, että tokkopa saisin kokonaista biisiä yksin valmiiksi, vaikka biisinkirjoitukseen olen aina osallistunut aktiivisesti bändeissäni.

– Minussa on etenkin musiikin saralla perfektionistin vikaa ja omia tuotoksiaan sitä tarkkailee erityisen kriittisesti, joten ajattelin todennäköisesti viilaavani pilkkua hamaan tulevaisuuteen, enkä saisi koskaan biisejäni valmiiksi. Näiden Lieve-biisien syntyminen näinkin nopeasti yllätti itseni totaalisesti.

”Lievelandia on pörröinen ja pehmeä diktatuuri.”

Even mukaan sooloartistina musiikin tekeminen uuden bändin sijaan tapahtui kuin itsestään.

– Sooloksi lähteminen tapahtui tosi orgaanisesti, kun biisejä vain lähti syntymään.

– Totesin, että miksi odotella ja kerätä porukkaa ympärilleen, kun voin tehdä näinkin. Eikä tarvitse tehdä kompromisseja sillä tavoin kuin bändissä! Lievelandia on pörröinen ja pehmeä diktatuuri.

– Projekti käynnistyi niinkin spontaanisti joulukuussa 2020, että hemmetin kiireisen syksyn jälkeen jäin joululomalle ja takki oli niin sanotusti täysin tyhjä. Istuin sohvalle ja jostakin tyhjästä vain tuli ajatus, että lähteeköhän multa enää musaa. Istuin pianon ääreen ja lähtihän sieltä.

– Kolme biisiä syntyi niin rivakasti, että ajatus yksin tekemisen mahdottomuudesta karisi siihen paikkaan. Ne biisit kuin tulivat mun luokse, ja ne piti ottaa talteen.

Lieven debyyttisingle Nollasummapeli on kasarivivahteista, mutta myös tunnelmallista ja aistikasta fiilistelevaa poppia.

– Sekin tapahtui tavallaan ihan tietoisesti, mutta myös hieman vahingossa, Eve sanoo.

– Sävellän pianolla, mutta esimerkiksi Nollasummapeliä demottaessani kaivoin kuitenkin kiipparin naftaliinista ja lähdin testaamaan, miten biisi toimisi elektronisempana versiona.

– Siitä lähtikin sitten kehittymään omiin korviini paljon mielenkiintoisempi versio kuin mitä alkuperäinen piano-akkari-kehitelmä oli. Ehkä tuossa kiipparimelodiassa on näin jälkikäteen ajateltuna jotain linkkiä löydettävissä synajuttuihin, joita oon aikaisemmin tehnyt esimerkiksi MyGrainissa.

– Soundimaailman suhteen kasarivivahde oli selkeä valinta, sillä kasarin lapsena rakastan sitä meininkiä syvästi. Tuottaja-aisaparini Leevi Kohonen sai heti kiinni siitä mitä hain ja lopputulos on juuri sellainen kuin mitä päässäni kuulin demotusvaiheessa.

– Täytyy sanoa, että ilman lahjakasta Leeviä biisit olisivat jääneet mahdollisesti julkaisematta. Povaan hänelle kyllä valoisaa tulevaisuutta ja yhteistyömme ehdottomasti jatkuu!

Oman sävynsä Lievelle antaa myös suomi laulukielenä, mikä tuntui Even mukaan jo nyt debyyttisinglen myötä haasteellisemmalta ja myös palkitsevammalta kuin ajatus englanninkielisistä sanoituksista.

– Suomi valikoitui laulukieleksi siksi, että halusin päästä laulussa syvemmälle oman äidinkieleni avulla.

– Paria käännösbiisiä lukuun ottamatta oon aina tehnyt musaa englanniksi, joten suomeksi tekeminen ei ollut ihan helppoa. Sanoitusten tekeminen suomeksi on jopa tuskaisen hidasta välillä, sillä korniudet paljastuvat helposti. Tässä ei voi kuin kehittyä tulevaisuudessa.

Moni ei ole koskaan kuullut Even laulua varsinkaan levytetyssä muodossa, mutta heti ensimmäisistä riveistä asti voi aistia, että nyt puhutaan vahvasta, persoonallisesta ja tunnistettavasta äänestä.

– Joitakin aikaisempien bändieni taustalaulujuttuja ja pienempiä projekteja lukuun ottamatta tää on tosiaan äänitysmielessä uusi aluevaltaus, mutta oikeastaan laulu on mun ihan ensimmäinen instrumentti, Eve taustoittaa.

– Oon laulanut paljon niin kauan kuin muistan ja viime vuosina paneutunut myös tekniseen puoleen oikeastaan ensimmäistä kertaa ikinä. Mun on vaikeaa sanoa itseäni laulajaksi, enemmän koen olevani biisintekijä, mutta laulamisesta saan paljon enemmän irti kuin soittamisesta.

– On mielenkiintoista, miten omaa kehoa voi käyttää instrumenttina ja sitä voi kehittää loputtomiin. Tietysti tulkinta on se, mistä kaikki lähtee ja tuntui, että tällainen ilmaisu sopii just tähän musaan.

”Vaikka MyGrainissa jatkoin 2019 syksyyn saakka, en ole oikeastaan yli kymmeneen vuoteen kuunnellut metallia juuri ollenkaan.”

Jo MyGrainin aikaan synasovituksesi ja -soundisi olivat hyvässä mielessä irtiottoja metallin totutuista säännöistä. Onko rakkaus musiikissa siirtynyt metallista vielä paljon laajemmalle jo kauan aikaa sitten? Lieven estetiikka on kuitenkin kuin ihan eri maailmoista peräisin.

– Ehdottomasti on. Vaikka MyGrainissa jatkoin 2019 syksyyn saakka, en ole oikeastaan yli kymmeneen vuoteen kuunnellut metallia juuri ollenkaan, joitakin poikkeuksia lukuun ottamatta.

– Luulen, että metalli on genrenä kohdallani loppuun kaluttu, kun sitä on suurkuluttanut yläasteajoista lähtien, vaikka eihän sitä tiedä jos tässäkin asiassa kokee vielä jonkun renessanssin. Lisää vaan bändejä kuten Leprous, niin I’m in!

– Kun avasin korvani isommin muulle musalle, aukeni kokonainen maailma, joka ei ole koskaan lopettanut antamista. Etsin jatkuvasti uutta musaa ja koen edelleen suurimmat tunnemyrskyni sen parissa. Musiikki on ehdottomasti suurin rakkauteni, eikä se suhde pääty koskaan.

– Kyllähän nuo uudet biisit on sellaista musaa, mitä itsekin voisin kuunnella. Oma musiikkimakuni on niin lavea, että Lieve olisi voinut olla käytännössä mitä vaan, mutta hieman retrohenkinen synapop ja toisaalta joku London Grammar –henkinen fiilistely ovat aika lailla mun musiikillisen sielunmaailman ydintä.

Onko odotettavissa lisää Lieve-musiikkia? Kappaleita vai peräti albumi? Mitä voimme odottaa tulevilta kappaleilta tai jopa levyltä musiikillisesti?

– Ilman muuta lisää on tulossa! Eve kertoo innostuneesti.

– Me äänitettiin tosiaan kolme biisiä Finnvox-sessioissa keväällä, joista Nollasummapeli juuri julkaistiin, ja kaksi muuta tulee tässä tipoittain vielä toivottavasti tämän vuoden puolella, jos kaikki menee putkeen.

– Seuraava sinkku tulee olemaan hieman herkempää pianovetoista fiilistelyä ja kolmas on perinteisempi popbiisi. Uusia kappaleita on myös jo syntynyt useita ja täytyy myöntää, että kyllähän se kokopitkä haaveissa.

Entä mikä on parasta musiikissasi kuuluvassa 80-luvussa? Tai pahinta?

– Parasta on tietysti musa! Tekisi mieli vastata, että mikään ei oo pahaa, mutta kyllä se jumppatyyli, jossa uikkarin näköinen body vedetään trikoiden päälle, kieltämättä aiheuttaa hieman tuntemuksia.

Teksti: Aki Nuopponen