Kirja-arvio: Iron Maiden on mukavien miesten bändi, jolla on mulkvisti manageri, alkuaikojen roudari kirjoittaa

Steve Newhouse
Roudari — Iron Maidenin kyydissä 1978–84
Docendo

Steve ”Loopy” Newhouse toimi Iron Maidenin roudarina ja rumputeknikkona bändin uran alussa, heti vuodesta 1978. Heikentyneiden henkilökemioiden aiheuttaman tauon aikana mies puuhaili pienempien bändien kanssa ja palasi Maidenin retkueeseen Piece of Mindin ja Powerslaven aikaan 1983–1984, kun hommat olivat todella isollaan.

Miehen muistelmat ovat mukavan kotikutoista turinointia, josta on turha koittaa löytää sen isompaa draamalla herkuttelua tai juonellisuutta. Loopy luettelee keikkoja ja niiden ympärillä tapahtuneita kommelluksia sekä bändin suosion karttumista päiväkirjamerkintöjensä tuomalla tarkkuudella. Tämä lavantakaisen puolen esiin tuominen onkin kirjassa kiinnostavaa. Maiden-fanit löytänevät oleellisia detaljeja esimerkiksi varhaisen miehistön osalta.

­Iso osa muuten lämminhenkisen kirjan negatiivisesta puolesta kohdistuu Loopyn mukaan hankalasti käyttäytyneeseen rumpali Clive Burriin ja ilmeisen mulkvistiin manageriin Rod Small­woodiin. Steve Harris on sovittelija ja määrää kaapin paikan, ja muutkin Maiden heput ovat kelpo väkeä. Koulukaveri Paul Di’Annoon Loopylla oli ehkä läheisimmät välit.

Kirja on kevyttä lueskeltavaa, jossa olut maittaa sekä nimet ja paikat vilisevät. Toisinaan Paulit menevät sekaisin, kun Newhouse puhuu bändin väestä ja taustavoimien edustajista etunimillä. Ja nimiä riittää, kaikkien pikkubändien treeneissä käyneistä kitaristikokelaista lähtien.

Newhousen turinointi on ihan viihdyttävää, mutta ei mitenkään hulvatonta. Lohkaisut kommelluksista ovat hellyttävän laimeita, tyyliin ”olipa siinä sitten tosi kova pissahätä” tai ”tuuli niin kovasti, että melkein sattui huonosti.” Aikoja sitten Maiden-kuviot jättäneen Derek Riggsin vuonna 2015 piirtämä kansikuva on mielenkiintoinen lisä.

Teksti: Kimmo K. Koskinen
Arvio on julkaistu Soundissa 5/22.