Soundin nimikkolava nousee tänä kesänä kolmelle festarille. Soundi-lavan ääniä -sarjassa esitellään noille lavoille nousevia tuoreita ja mielenkiintoisia kotimaisia bändejä ja artisteja.
Saimaa on muutaman vuoden takaisen Pepe Willbergin kanssa tehdyn levyn jälkeen lähtenyt kulkemaan omia polkujaan. Ylistetyllä ja vuosiäänestyksissä pärjänneellä Matka mielen ytimeen -levyllä bändi tarttui rohkeasti tunnettuihin ja vähemmän tunnettuihin suomalaisiin ikivihreisiin täysin uusista näkökulmista. Esimerkiksi Levoton Tuhkimo paisuu Saimaan käsittelyssä lähes 16-minuuttiseksi syntikkajatsijamitteluksi.
– Saimaan musiikissa kaikki se on hyve, mikä urbaanin musiikkibisneksen mielestä on pahe. Tää on ihan fucking polar opposite jostain turboradion soittolistasta, kuvailee ex-Tehosekoitin-maestro Matti Mikkola yhtyettään.
Saimaa esiintyy tulevana kesänä peräti kahdella kolmesta Soundi-lavasta. Ensin torstaina 30. kesäkuuta Seinäjoen Provinssissa, sitten päivää myöhemmin Tampereen Freedom Festivalilla.
– Meitä on iso kokoonpano: kolme lyömäsoittajaa, kolme kitaristia, kaksi kiipparistia ja niin edelleen. Soitamme pitkiä ja rönsyileviä psykedeliatrippejä. Soitto on paljolti improvisoitua ja versiot vaihtelevat keikasta toiseen. Taitavilla soittajilla on vapaus soittaa sydämensä kyllyydestä ja se näkyy bändin säkenöivänä intona ja riemuna. Ei mennä kuitenkaan taideosastolle, vaan ajajana on funkyt ja energiset rytmit, Mikkola kuvailee, mitä tuleman pitää.
Saimaa haki vauhtia kesän keikkoihin kevään klubikiertueella. Vastaanotto oli Mikkolan mukaan erittäin innostunutta, noin niinkun lievästi sanottuna.
– Bändi liekitti itsensä paikoin sellasiin metafyysisiin levitaatioihin, että se ei voinut olla tarttumatta yleisöön, ja palaute oli sen mukaista: suoraa huutoa ja standin ovationeja toistakymmentä minuuttia, hän hehkuttaa.
Samalla kaavalla yhtye aikoo hurmata satunnaisen festarikävijän, jolle Saimaa ei ole vielä tuttu.
– Tänä läppäriaikana, kun festareilla harvoin näkee lavalla edes vittu soittimia, niin meillä helvetinmoinen määrä ihmisiä ja heidän kymmenet aivonsa luo yleisön kanssa installaation. Eli ainutlaatuisen, tilaan ja aikaan sijottuvan hetkellisen teoksen, joka vaatii kokijansa osallistumista.
Muista Soundi-lavan artisteista Mikkola suosittelee K-X-P:tä, jonka III, Pt. 1 -levyn tekemisessä Mikkola oli mukana.
– Ja Pyhimys-Mikkohan teki meille pari käännöstekstiä Matka mielen ytimeen -levylle. Pitkää jumitusta ja vyörytystä: musaa joka pyrkii viemään ”tiloihin”, mutta paljon darkimmalla kulmalla kuin Saimaa.
Syksyllä yhtye käy hartaasti valmisteltavan kolmannen levyn kimppuun. Jos Saimaan estetiikka ja meininki ylipäänsä puree, lupaa Mikkola albumin olevan silkkaa murhaa.
– Matka mielen ytimeen oli jamilevy ja samalla jonkinlainen bändin vapautunut irrottelu ”barokkisen” Pepe ja Saimaa -debyytin jälkeen. Seuraavaksi keskitymme tekemään varsinaisen pelinavauksen omissa nimissä.
Otetaan lopuksi vielä Mikkolan hienoin festivaalimuisto vuosien varrelta:
– Tehosekoittimen aikana oli kaikenlaista nuoruuden paheellista rock-hulluttelua, mutta vakavissaan hienoimpia kokemuksia oli luotsata Pepe ja Saimaa -levy eläväksi esitykseksi Ruisrockissa 2015. Siinä tuli lihaksi koko vuosien työ levyn parissa.
– Mulla farkunpuntit lepatti etulinjassa kun 75-henkinen orkesteri puhalsi takaa ilmapatsaan liikkeelle. Harmi, että siinä oli hieman ekan keikan lapsentauteja: toinen, ja viimeiseksi jäänyt esitys Huvilateltassa oli melko täydellinen keikkakokemus.
Saimaa Provinssin Soundi-lavalla 30.6. klo 15.30 ja Freedom Festivalin Soundi-lavalla 1.7. klo 22.30.