Syyskuun loppupuoli vuonna 2021. Brittihevin legendan Judas Priestin konsertti amerikkalaisella Louder Than Life -festivaalilla on lähestymässä finaalia. Kun rumpali Scott Travis käynnistää setin päättävän Painkiller-klassikon, tuhansien fanien nyrkit nousevat pyytämättä kohti kuulasta taivasta. Pian kitaristien riffituli sekä solisti Rob Halfordin jäljittelemättömät kirkaisut halkovat lämmintä syysiltaa. Tästä ei heavy metal -iltama paljon parane.
Jotakin on kuitenkin vialla, sillä soolokitaristi Richie Faulkner näyttää tuskaiselta. Kun Painkiller päättyy, hän ei edes jaksa nostaa Flying V -kitaraansa päänsä päälle – ja se on eräs Faulknerin tavaramerkeistä konsertin päättyessä.
Kitaristi alkaa ymmärtää, että nyt on tosi kyseessä. Keikan päättymisestä ei ehdi kulua montaakaan minuuttia, kun muusikkoa jo kiidätetään ambulanssilla. Hälytysajoneuvon äänet hukkuvat juhlahumuun, ja festivaali jatkuu muun muassa Metallican toimesta. Tässä vaiheessa edes Priest-kollegat eivät vielä tiedä, että Faulkner taistelee elämästään kynsin ja hampain.
– On valtava ihme, ettei taivallukseni loppunut tuona iltana, Nashvillen-kodistaan Soundille alkuvuodesta 2024 pirauttava Richie Faulkner sanoo.
– Kaikki tähdet olivat tuolloin kohdallaan. Koska kyseessä oli festivaali, soitimme vain tunnin verran. Jos kyseessä olisi ollut Priestin oma areenakonsertti, settimme olisi kestänyt paljon pidempään – ja olisin mitä luultavimmin tuupertunut lavalle jossakin vaiheessa. Silloin kaikki olisi ollut jo liian myöhäistä. Kaikista onnenpotkuista suurin oli kuitenkin se, että festivaalialueen välittömässä läheisyydessä oli sydänongelmiin erikoistunut sairaala – eräs Yhdysvaltain parhaista. Ammattitaitoisen henkilökunnan edustajat tajusivat heti tilanteen vakavuuden, eivätkä he aikailleet hetkeäkään.
Mitä kehossasi tapahtui?
– Kun soitimme Painkilleriä, tunsin rintakehäni alueella… ikään kuin pamahduksen. Kohta minua alkoi huimata ja tunsin menettäväni tajuntani. Aloin heti ajatella, että kyseessä on sydänkohtaus, mutta kyse ei ollut mistään niin harmittomasta, naurahtaa Faulkner.
– Aorttani oli revennyt, ja rintaonteloni oli täynnä verta. Kun lääkärit avasivat rintakehäni, paine purkautui ja rintani tavallaan räjähti. Siinä vaiheessa ennuste ei ollut hyvä, ja joku henkilökunnan jäsen ilmoittikin paikalle saapuneelle puolisolleni, ettei toivoa juurikaan ole.
– Lopulta minulle tehtiin useita verensiirtoja ja kaikenlaista muuta. Operaatio kesti lopulta yli kymmenen tuntia, mutta minä palasin elävien kirjoihin – ihan kirjaimellisesti kuoleman porteilta.
Ja nyt sinut on tehty osittain metallista!
– Nimenomaan. Kun lääkärit ompelivat rintani lopulta umpeen, osa sisuskaluistani jouduttiin korvaamaan mekaanisilla komponenteilla. Joku saattaa nyt muistaa, että Judas Priestin Electric Eye -kappaleesta löytyy tosiaan rivi ”I’m made of metal”, hymyilee Faulkner.
Mikä on viimeinen asia, jonka muistat ennen tajunnan hämärtymistä? Entä mitä muistat heräämisen hetkistä?
– Kehoni ja aivoni olivat epätoivoisessa selviytymistilassa. Sen vuoksi nuo hetket ovat mielessäni hyvin sekavia, mutta siellä on silti joitain välähdyksiä. Esimerkiksi kun poistuin lavalta, minulle annettiin heti lisähappea. Myös ambulanssista on pieniä häivähdyksiä, kertoo Faulkner.
– Sairaalan pedillä minuun työnnettiin jotakin putkia, ja se tuntui todella brutaalilta. Kun sitten heräsin, minulla ei tietenkään ollut minkäänlaista tietoa olinpaikastani tai menneiden tuntien tapahtumista. Sitten minulle kerrottiin, ja se oli täysin käsittämätöntä kuultavaa. En voinut mitenkään ymmärtää, miten selvisin tuollaisesta koettelemuksesta.
Millaista toipuminen oli?
– Olin sairaalassa melkein kaksi viikkoa. Kun pääsin sieltä pois, minun oli opeteltava uudelleen kaikenlaisia perusjuttuja. En esimerkiksi pystynyt kunnolla kävelemään, ja sitä pitikin hieman harjoitella. Se ei haitannut, sillä olin sentään hengissä.
Miten tapahtunut on muuttanut suhtautumistasi elämään?
– Ainakin ymmärrän entistä huomattavasti konkreettisemmin sen, ettemme tallaa tämän pallon pintaa ikuisesti, naurahtaa kitaristi.
– Uskoakseni osaan myös nauttia jokaisesta päivästä ja kokemuksesta entistä enemmän. Esimerkiksi Judas Priestin tulevan maailmankiertueen ajatteleminen täyttää minut suurella riemulla!
Teksti: Timo Isoaho
Lue koko haastattelu Soundista 3/24.