Taiderockia sähköistetyillä kodinpuhdistusvälineillä – Cleaning Women Tavastialla

Cleaning Womenin instrumenttivalikoima ei ole sieltä tavallisimmasta päästä.
Kuva: Cleaning Women/Facebook

Cleaning Women | Tavastia-klubi, 3.1.2019

Cleaning Women on jakanut mielipiteitä kuulijoissa jo kahdenkymmenen vuoden ajan. Suurin ymmärrys kulttibändin touhuiluun on tullut kuitenkin Suomen ulkopuolelta. Tämä ei ole ihme, sillä ovathan sähköistetyillä kodinpuhdistusvälineillä soittavat, mekkoihin ja meikkeihin sonnustautuneet savolaiset miehet eksoottisia. Bändi on tehnyt uransa aikana paljon muutakin, kuten mykkäelokuvasäestyksiä, videoinstallaatioita ja musiikkia dokumentteihin. Se on toiminut myös kuvataiteilijaryhmänä monissa näyttelyissä. Kuvataiteenkin taustalla on materiaalin kierrätys, samoin kuin yhtyeen soittimissa. Parhaillaan Tiketti-galleriassa oleva Cleanland-näyttely ennakoi yhtyeen uutta albumia ja esiintymisiä levyn tiimoilta.

Odotukset illalle ovat kovat, sillä aikaisempi hieno Cleaning Women -keikkakokemus on vielä vahvana  mielessä. Myös bändin uudet, orgaanisemmiksi kuvatut saundit herättävät suurta kiinnostusta.

Intersubjektivity-levyn keikkakiertueen ensimmäisenä etappina toimiva Helsingin Tavastia-klubi on lähes täynnä porukkaa jo alkuillasta. Haahuilen hetken baarin puolella ja silmäilen samalla myytäviä oheistuotteita. Kaupan on uutta ja vanhaa levyä, paitoja sekä hauskana bonuksena tiskirättejä bändin logolla. Ennen keikkaa esitetään lyhytelokuvat Ite-taiteesta ja sen tekijöistä. Yllätysesiintyjäksi on saatu myösyhdysvaltalainen muusikko ja kuvataiteilija Steve Venoni, joka viihdyttää yleisöä jutustelullaan elokuvien lomassa. Lähes täyteen pakatun Tavastian yleisö saa pian vihdoin haluamansa kun lavalle astelee tuttu jakkuhametrio. Lava on verhottu kauttaaltaan mustalla harsolla, joka luo utuista tunnelmaa ensimmäisen kappaleen ajaksi.

”Kömpelön elegantisti liikkuvan Risto Puurusen höyrähtäneen keksijän olemus tuo lisäsärmää esitykseen.”

Ennakolta julkaistu uusi sinkkubiisi We Work It Out svengaa sulavasti livenäkin. Kömpelön elegantisti liikkuvan Risto Puurusen höyrähtäneen keksijän olemus tuo lisäsärmää esitykseen. Monet uusista kappaleista ovat tanssittavia ja saavat yleisönkin heilumaan. Aplodeja ja ihastuneita huutoja satelee tiivistunnelmaisen väkimassan lomasta. Uusi levy kuullaan keikan aikana kokonaan. Väliin on mahdutettu myös mukava määrä vanhempia viisuja. Mukaan näistä on valikoitunut ainakin alkuaikojen Ricewestern, U-levyn jumituksellinen Quartarius sekä funk-iloittelu Hotel Jungle Fever. Särmiä ei ole hiottu liikaa, joten taidemusiikin olemus säilyy viihteellisemmistä osuuksista huolimatta.

”Särmiä ei ole hiottu liikaa, joten taidemusiikin olemus säilyy viihteellisemmistä osuuksista huolimatta.”

Keikan edetessä lavalle kutsutaan jo kertaalleen illan aikana esittäytynyt Steve Venoni saksofoneineen. Hän vetäisee lavan edessä taidokkaan shown, johon muu bändi yhtyy vimmaisesti. Myös erilaiset kieli- ja jousisoittimet vaihtuvat biisien välissä lennokkaasti, joten soiton katselussa riittää ihmeteltävää. Cleaning Womenin musisointi tarjoaa myös jälleen tukun tuttuja elementtejä. On vinkunaa, kosmista kilkutusta ja hevijuoksutuksia. Synat ulvovat ja mikitetty pyykkiteline paukkuu. Kontrastina näille kuullaan tällä kertaa myös paljon uusia, kauniita melodioita ja nyanssista laulua. Totutusta poiketen laulua kuullaan todella runsaasti. Uusina laulukielinä englannin ja venäjän lisäksi kuuluvat nyt ranska ja saksa.

”On vinkunaa, kosmista kilkutusta ja hevijuoksutuksia. Synat ulvovat ja mikitetty pyykkiteline paukkuu.”

Bändin keikat ovat tyypillisesti sisältäneet myös paljon visuaalista oheismateriaalia. Tänä iltana erilaisia taustalla leijuvia kummajaisia ei nähdä, vaan tyydytään tummaan taustakankaan ja minimalististen valojen luomaan yhteistunnelmaan. Tämä toimii oikein hyvin, sillä näin huomio kiinnittyy lavalla vain oleelliseen eli soittajiin. Bändi on parhaimmillaan juurikin näin, riisutumpana versiona aikaisemman runsaan audiovisuaalisen kokonaisuuden sijaan.  Lähes kahden tunnin keikkasetin jälkeen kuullaan vielä encoreina Aelitan jylhän kauniita elokuvallisia säveliä sekä pari muuta kappaletta.

Cleaning Womenissa on ollut aina jotakin kaukaista ja saavuttamatonta. Ja vaikkakin bändi on lähentynyt yleisöään, vanha lumous säilyy. On edelleen olemassa se Cleaning Women -maa, jonne ei helposti pilettejä jaella. Taitava soitanto ja yllätyksellinen ilta takasivat jälleen kerran viihtyvyyden. Eikä tuulikoneitakaan tarvittu, sillä peltisistä romuista kyhätty alus saatiin muutenkin ilmaan. Matkaan kotiin tyytyväisenä paita kainalossa. Keikasta jää leijuva, positiivisen kajahtanut fiilis.

Virpi Suomi