Livearvio: Gunnareiden ja Aerosmithin jäljissä kulkeva Dirty Honey todisti Tavastialla olevansa showmiesten bändi

6.3.2023 09:36

Dirty Honey, The Wyman Family
Tavastia, Helsinki
2.3.2023

Teksti: Anssi Eriksson

Etelä-Suomi kylpi maaliskuisena torstaipäivänä auringonpaisteessa, joka mahdollisti vuodenaikaan nähden mojovien plusasteiden väreillä ilmassa vielä pitkään itse mollukan jo laskettua. Lämmin lopputalven ilta loi samalla kuin tilauksesta mitä sopivimmat puitteet Kalifornian rokkiretkue Dirty Honeylle hilata California Dreamin’ -kiertueensa Tavastialle. Tapausta oli mentävä todistamaan omin silmin, sillä tähän saakka kaikki yhtyeeltä kuultu materiaali on osunut nasevasti allekirjoittaneen makuhermoon.

Vaikka vuonna 2017 perustettu yhtye ei olekaan näillä leveysasteilla tunnettu nimi, kvartetin fanitavaroilla tuntui olevan runsaasti kysyntää – sen verran reippaasti merkkaripöydän ympärille syntyi kuhinaa heti ovien avauduttua. Itse salin puolella oli paikalle hyvissä ajoin saavuttua vielä kuitenkin mukavan väljää.

Illan avasi helsinkiläinen 1970-lukulaista etelänrokkia esittävä The Wyman Family. Yhtyeen lyhyehkö setti koostui perinnetietoisesta blues-pohjaisesta juurirockista etevästi esitettynä. Urho Kekkosen kadun asfaltin sijaan siinä rouskui uskottavasti auringon polttama hiekka. Erityiskiitosta on jaettava sangen maukkaasta slidesoitosta. Jykevämmän riffittelyn päätteeksi orkesterin soittovuoro päättyi mahtiballadiin.

Pääesiintyjän setin lähestyessä yleisöä alkoi toden teolla pakkautua lavan edustalle ja elohopea kiriä päivän teeman mukaisesti kohti korkeuksia.

Laulaja Marc LaBellen, kitaristi John Notton, basisti Justin Smolianin ja rumpali Corey Coverstone muodostama kokoonpano on hankkinut kannuksensa lämmittelemällä muun muassa Kissiä, The Whota, Slashiä ja Guns N’ Rosesia. Viimeksi mainittujen Los Angelesin pahojen poikien vaikutusta nuorten seuraajiensa soundiin ja tyyliin ei käy kieltäminen, vaikka poppoo onkin imenyt suurimmat vaikutteensa tuhansien kilometrien päästä aivan vastakkaiselta rannikolta. Aerosmith (jonka Last Child on olennainen osa yhtyeen keikkarepertuaaria) ja The Black Crowes kuuluvat ja näkyvät yhtyeen tekemisessä selkeästi.

Yksi nuoren yhtyeen tähän mennessä maininnanarvoisimmista meriiteistä on When I’m Gone -kappaleen hivuttaminen Billboardin rock-radiolistan ykkössijalle ilman levy-yhtiön tukea. Se on eittämättä kova temppu, semminkin kun bändin hihasta löytyy useampikin vähintäänkin yhtä “hitikäs” rykäisy. Nämä kaikki myös kuultiin konsertin aikana – yhtyeen setti koostui suurimmaksi osaksi vuonna 2021 julkaistun nimikkodebyytin sekä sitä edeltäneen Dirty Honey -ep:n biisimateriaalista.

Vaikka kyseessä oli kiertueen toiseksi viimeinen keikka, väsymys ei bändiä painanut, tai ainakaan sen ei annettu näkyä. Pitkä keikkarupeama kuuluikin lopulta ennen kaikkea tiukkana yhteissoittona. Tanakkaa riffittelyä siivutettiin balladeilla, joihin toki ympättiin aina mahdollisuuksien mukaan extra-annos Les Paulin ja Marshallin yhteisraikunaa.

Yhtye otti riehakkaasti mukana eläneen yleisön haltuun heti ensitahdeista alkaen ja soittajat selvästi nauttivat olostaan lavalla. Eräässä vaiheessa livenä levytysten lupaukset äänellään ja taidoillaan lunastaneelle LaBellelle heitettiin hirvipehmolelu, jonka mies keräsi tyytyväisenä talteen. Nappasipa mies kaikessa tohinassa eturivistä puhelimenkin, jolla kävi kuvaamassa soittokumppaneitaan ennen kuin palautti luurin ällikällä lyödylle omistajalleen.

Yhtyeen kitaristit olivat yhtä lailla showmiehiä. Miekkoset kävivät yhtenään aivan aidan tuntumassa heittämässä ylävitosia instrumenttiensa lavoilla ja poseeraamassa. Notto osoittautui tyylitajuiseksi kitaristiksi, joka osasi katkaista mesoamisensa juuri oikeilla hetkillä ennen kuin pentatonisen sahaaminen oli karkaamassa käsistä.

LaBellen kertoman mukaan yhtye on astelemassa pian rundin jälkeen studioon. Uudesta materiaalista saatiin maistiaisia Dirty Mind ja Won’t Take Me Alive -kappaleiden muodossa. Molemmat edustivat bändin rokkaavampaa osastoa ja toimivat hikisissä liveolosuhteissa paremmin kuin hyvin.

Keikan lopuksi laulaja julisti rakkauttaan Helsinkiin ja kysyi, olisiko yhtyeen syytä vierailla Suomessa vielä uudemmankin kerran. Yleisön vastaus oli yksiselitteisen myöntävä, ja siihen mielipiteeseen oli kovin helppo yhtyä.

Lisää luettavaa