MILO & MOSES
27.09.2016 G Livelab, Helsinki
G Livelab on uusi Gramexin ja Suomen Muusikkojen liiton ylläpitämä musaklubi Helsingin Punavuoressa, osoitteessa Yrjönkatu 3, Roban risteyksessä. Muistaakseni tilassa oli ennen kampaamo. Minä olen kalju.
Päätin vääntäytyä paikalle katsomaan kehuttua kitarainstrumentaalijazz-duo Milo & Mosesia, joka ei olekaan duo, vaan trio, koska kontransoittajakin on mukana, kuten hard bop -instrujazziin niin olennaisesti kuuluu.
G Livelabiin mahtuu ehkä noin 150 henkeä maksimissaan. Paikan äänentoisto on hoidettu hieman poikkeavasti pelkillä Genelecin valmistamilla erikokoisilla studioämyreillä, joita on lavan vieressä kaksi todella isoa pönttöä ja paikkaan ripoteltuna noin 13 kpl pienempiä. Tällä ilmeisesti haetaan jotain hifitasoista viivästettyä äänentoistoa, joka tulee korviisi raikkaan kuulaasti, mutta ei liian lujaa. Tällä kertaa sivu- ja takafillit eivät olleet käytössä.
”Hui-hai-juomia aika hemmetin korkeaa maksua vastaan”
Ravintolassa tarjoillaan aikuisten hui-hai-juomia aika hemmetin korkeaa maksua vastaan. Keskikaljaa et saa hanasta, vaan tarjolla on vain paremman ja sivistyneemmän väen laadukkaita oluita, siidereitä, viinejä sekä drinkkejä. Halvin olutpullo maksoi 8 euroa ja siinä on kyllä katetta kerrakseen. No, itsehän olen ollut raittiina jo vuosia.
Paikan alakerrassa on erittäin näyttävästi sisustetut vessatilat sekä iso ja laadukas bändibäkkäri, jossa pääsin käymään keikan tauolla. Ovet on päällystetty kuparilevyin ja kaikki vesikalusteet ovat saksalaista Hansgrohen huippumallistoa. Vau! Ei tule ikävä Tavastia-klubin epäsiistiä kuttiloa.
”Vesikalusteet ovat saksalaista Hansgrohen huippumallistoa. Vau!”
Milo ja Moses julkaisivat äskettäin vinyylilevyn, joka sai mukavat tähtiarviot edellisessä Soundissa. Nämä tosi nuoret sällit soittavat livenä ällistyttävällä varmuudella sekä omia sävelmiä että harvemmin versioituja jazzbiisejä.
Bändi solisti on Milo Mäkelä, joka soittaa Bigsby-kammella varustettua Gretsch Electromatic -jatsilootaa. Vahvistimena on Fenderin halvahko, mutta jazzhommiin mainosti 15-tuumaisen ämyrinsä ansiosta soveltuva Excelsior-putkicombo ja lisäksi pieni efektilauta (viritin, volyymipedaali ja reverb).
Milon soitossa kuuluvat hyvällä tavalla esikuvat West Montgomery, Joe Pass ja Grant Green. Lisäksi jatsissa ei niin yleisesti käytetty vibrakampi tuo hyvää fokusta kehiin. Brian Setzeriä on selvästi kuunneltu. Milon soundi on yllättävä kirkas, normaalisti jazzkitarassa suositaan kai tummempia sävyjä, mutta ei välttämättä.
Vaikka kehuin Miloa, niin rumpali Mooses Kuloniemi ja kontristi Jon Petterson eivät jää taidoissaan jälkeen. Kumpikin säestää aistikkaan punneasti, ja tyylipuhtaat 1950-luvun lopun ja 60-luvun alun sekä hieman myöhemmän ajan funkyt soolot lähtevät ihan tuelta. Itse asiassa kaikki nämä pojat osaavat soittaa niin hyvin, että heidän menestyksensä tulisi estää, mutta enhän sitä tee, pieni hetki riittänee. Veikkaanpa, että bändi soittaa 10 vuoden kuluttua palavasti New Yorkin parhailla jazzklubeilla.
”Pojat osaavat soittaa niin hyvin, että heidän menestyksensä tulisi estää”
Bändi soitti kaksi settiä ja joukossa oli myös täysin uusia biisejä, joista hauskin oli levy-yhtiön pomolle Kari Hynniselle omistettu Je!
Yle tallensi molemmat vedot neljällä tv-kamerallaan. Yritin pysyä kameroiden ulottumattomissa, koska olen niin komea, ihana ja söpö. Taltiointi tulee tammikuussa 2017 Teemalta ja on sen jälkeen nähtävissä Yle Areenassa.
G Livelabin yleisilme on siisti ja tilan livesoundi on isoista näyteikkunoista huolimatta hyvää tasokasta laatua. Akustoinnissa on siis onnistuttu, eikä vierestä kulkeva raitiovaunu kuulu lainkaan sisätiloihin. Paikkaan on kiva tulla kuuntelemaan hyvää bändiä ja pönöttämään. Sijainti on myös sopiva.
Kolmimuunteista jatsiahan minäkin olisin aina halunnut soittaa, enkä mitään kahden soinnun räkäbarrepunkkia, mutta kun ei osaa, niin ei osaa. Je!
Hemmo Päivärinne
Milo & Moses -vermeet