Kississä vuodet 1983–1996 soittanut Bruce Kulick muistelee saaneensa Gene Simmonsilta arvokkaan opetuksen. Tapahtumat sijoittuvat vuoteen 1984, jolloin Kiss kiersi Bon Jovi lämppärinään.
Kulickilla oli harmia laitteistonsa kanssa ja mies katseli kadehtien Bon Jovin uudenkarheita soittopelejä.
”Avauduin kerran Genelle laitteiden pettämisestä”, Kulick kertoo Story Expon haastattelussa. ”Bon Jovi oli lämppärinä ja heillä oli uudet pelit ja vehkeet. Se saattoi johtua siitä, että he olivat juuri saaneet levydiilin ja käyttäneet rahansa niihin.”
”Minä perin kamoja varastolta. Bändi aloitti 1973, mutta nyt mentiin vuodessa 1984. Kitarani langaton [järjestelmä] ei toiminut kunnolla.”
Simmons ei kuitenkaan arvostanut tapaa, jolla nuori kitaristi asiansa esitti.
”Hän käyttäytyi kuin olisin ollut Jerry Lewis ja hän Dean Martin. Hän ei sietänyt valitustani”, Kulick muistelee. ”Se oli iso opetus – ja olin siitä kiitollinen. Jos mielen päällä on jotakin, ei kannata avautua siitä liian tunteellisesti.”
”Mielestäni olin kohtuullinen: ’Miksi heillä on toimivat kamat?’ Olisi kuitenkin ollut helpompaa sanoa. ’Gene, me olemme Kiss. Kamani pettävät… älä jätä minua pulaan niin, etteivät roudaritkaan tiedä missä vika piilee.'”
”Otin kyllä opikseni kun näin kuinka hän hermostui. Se oli minulta virhearvio, mutta toisaalta myös hyvä juttu, sillä silloin tiesin miten toimia jatkossa.”
Kokemuksen jälkeen Kulick sanookin esittäneensä asiansa diplomaattisemmin muissa bändeissään.
