Ollako vai eikö olla countryartisti? Kacey Musgravesin vuonna 2018 staraksi nostanut Golden Hour -albumi ja sitä seuranneet levyt ovat olleet musiikillisesti herkullista tasapainoilua tämän perimmäisen kysymyksen äärellä. Musgravesin kanta omiin juuriinsa on ollut sekä kriittinen että ymmärtävä. Nyt popin ja countryn lantraussuhdetta on korjattu jälkimmäisen hyväksi.
Promokuvissa artistin päässä on stetson ja vieressä seisoo pitkäsarvinen Teksasin nauta, eikä muutos ole pelkkä imagoasia. Parilla edellisellä albumilla Musgravesin musiikki herätti mielleyhtymiä mystiseen folkiin, elektroniseen unenomaisuuteen ja Saden kaltaisiin tyyliniekkoihin. Nyt maagisen samettinen ääni käsittelee luomusoiton tukemana rehtejä cowboyasioita.
Miranda Lambertin kanssa vetäistyn dueton otsikko Horses & Divorces olkoon symboli kurssin tarkistukselle. Henkilökohtaisempi ja tyylillisesti luonnosmaisempi ilmaisu on väistynyt countryperinteen mukaisen nokkelan riimittelyn tieltä.
Historiaa peilaten voisi todeta, että Kacey on siirtynyt Bobbie Gentryn ja Dusty Springfieldin crossover-leiristä lähemmäs Dolly Partonin ja Loretta Lynnin tonttia. Siirtymä on valitettava. Lehmipoikia ja -tyttöjä vilisevissä lauluissa on maneerisuutta ja turvallisuutta. Kacey Musgraves oli kiinnostavampi artisti ollessaan country ilman genren kliseitä.
