Social Distortion on vaikuttanut lähes 50-vuotisen uransa aikana lukemattomien yhtyeiden musiikkiin ja noussut punkskenen legendaariseksi nimeksi. Yhtyeen kahdeksatta levyä on saanut odotella, sillä edellinen studioalbumi ilmestyi 15 vuotta sitten.
Vannoutuneena punkin ystävänä ei tule mieleen montaa alan bändiä, jotka sekoittaisivat musiikkiinsa countrya yhtä luontevasti. Social Distortionin genreä onkin kuvattu kieli poskessa ”cowpunkiksi”.
Laulaja-kitaristi Mike Nessin ääni kestää yli 60 vuoden iässäkin kunnioitettavan hyvin. Muuten levy toistaa tuttuja kaavoja. Rummut paukuttavat peruskomppia, kitarat ulisevat ja laulaja vakuuttaa olevansa kova jätkä. Kappaleet ovat kuin radiosoittoa varten kirjoitettuja.
Kokemuksen ääni kuuluu vahvasti, mutta huomiota levy ei varasta. Ajoittain lyriikat tuntuvat toistavan stereotypioita, mutta epäironisella tavalla. Biiseissä kuten No Way Out ja Never Going Back Again Ness näyttää olevansa yhä terässä. Olisivatpa muutkin kappaleet vain yhtä kiinnostavia kuin joskus ennen.