Viron festivaalikartalle saatiin uusi kesäinen soittojuhla, kun Tartu Punch -festivaali järjestettiin heinäkuun ensimmäisenä viikonloppuna. Tapahtuma oli taiteellisesti onnistunut, taloudellisesta puolesta en menisi takuuseen.
Tapahtumapaikkana Tarton Laululava on erityisen toimiva. 15 tuhannen hengen kapasiteetti takaa sen, että tilaa on. Amfiteatterimaisesta katsomosta päälavan tapahtumat näkee erinomaisesti käytännössä missä tahansa sattuukaan istumaan. Laululavalla on esiintynyt tänä kesänä jo ZZ Topin ja John Legendin kaltaisia nimiä ja myöhemmin vuorossa on 5 Miinust -yhtyeen kymmenvuotista taivalta juhlistava konsertti sekä Moby. Eli asiallinen venue on siis kyseessä.
Kahden päivän aikana Tartu Punchissa nähtiin 24 esiintyjää ja siihen päälle vielä puheohjelmaa ja dj-keikkoja sekä kaupungin keskustaan ripoteltuja ilmaiskeikkoja festivaaliporttien aukenemista odoteltaessa. Ohjelma oli kuratoitu taiten. Kattauksen tyylikirjo oli laaja ja kunnianhimoinen. Itseäni ilahdutti se, että ahkerasti erinäisiä soittojuhlia kiertävänäkin onnistuin kokemaan pääsääntöisesti artisteja, joita en ollut päässyt aiemmin todistamaan livenä.
Puistolavan yhtyeistä suurimman vaikutuksen teki Night Tapes. Yhtye on perustettu Lontoossa ja heidän laulajansa Iiris Vesik on virolainen. Kolme vuotta sitten heiltä näkemääni keikkaan verrattuna bändi oli tehnyt aimo harppauksen eteenpäin. Soittoon oli tullut paitsi varmuutta, myös rosoa ja säröä. Hyvä!
Englantia edusti myös kuusihenkinen Adult DVD. Tämä helposti googlattava yhtye oli koukkua koukun perään tarjoillut riemastuttava bilebändi.
Olin jostakin kumman syystä onnistunut välttämään helsinkiläisen Pearly Dropsin esiintymiset ennen tätä. Nyt olikin jännittävä tilanne päästä näkemään duon konsertti ihan ulkomaisen yleisön silmien edessä. Sandra Tervosen ja Juuso Malinin muodostama kaksikko esitti viileää synapoppiaan innostavasti. Toiminta oli esimerkillistä. Torille!
Selkeästi eniten yleisöä kiinnostivat toisen päivän kolme viimeistä päälavan aktia. Erilaisista media- ja taidespektaakkeleistaan tunnettu Tommy Cash esitti konserttinsa ensimmäisen kappaleen hissuksiin huoltoalueelta lavalle johtavalle rampille matkanneen jäteauton perässä roikkuen. Tätä jättiscreenillä näytettyä erikoisnumeroa lukuun ottamatta varsinaiset show-elementit loistivat poissaolollaan. Tommy Cash on hieno ja heittäytyvä esiintyjä. Tällä kertaa kuitenkin tuntui siltä, että Cashin kappalemateriaali jäi valjuksi ainakin päivänvalossa isolla lavalla ainoastaan dj:n tukemana esitettynä.
Oikeastaan ainoa festivaalien nostalgia-akti oli paikallinen suuruus Hu?. Neljä albumia vuosien 2008-2013 välisenä aikana julkaissut yhtye palailee pätkittäin lavoille kymmenen vuotta kestäneen hiljaiselon päätteeksi. Yhtyeen nimi muodostuu laulajansa Hannaliisa Uusman nimikirjaimista eikä sitä sovi sekoittaa mongolialaiseen The Hu -yhtyeeseen. Hu? oli paikoitellen kuin virolainen versio Maustetytöistä, pirteimmillään mentiin jo vähän turhan lähelle Taikapeiliä. Tutustumisen arvoinen tapaus oli kyseessä.
Festivaalin päätti suvereenilla tavallaan Viagra Boys. Yhtyeestä on kasvanut hieman vaivihkaa suurten lavojen takuuvarma viihdyttäjä. Ero neljän vuoden takaiseen Kesärauhan-keikkaan ei ollut tyylillisesti valtavan suuri, mutta röyhkeyttä, itsevarmuutta ja napakkuutta on tullut roppakaupalla lisää. Sekä tietenkin timanttisia biisejä. Väittäisin jopa, että Viagra Boys on yksi tämän hetken nälkäisimpiä ja viihdyttävimpiä keikkabändejä. Yhtyeen keulahahmo Sebastian Murphy varastaa show’n, mutta yhtye on ennen muuta yksikkö joka kulkee vääjäämättömästi ja vastaansanomattomasti kohti maalia.
Tartu Punch 2026 tarjosi upean festivaalikokemuksen. Toivon tapahtumalle pitkää ikää. Vuoden 2027 liput ovat jo myynnissä, joten jatkoa seuraa. Vahva suositus.
Teksti ja kuvat: Tomi Palsa
Sadu
Eklektika
Rita Ray
Maria Kallastu
Baxter Dury
Holy Motors
Mihkel Kuusk
Adult DVD
Eik
Rick Feds
Mezerg
Yasmyn
Oscar Jerome
Frankie Animal
Yin Yin
Juni
Tommy Cash
Pearly Drops
Jack Garratt
Night Tapes
Hu?
Viagra Boys
